Siirry pääsisältöön

Tekstit

LUKU 21

  ENNEN ZAAN 21 ” Ne kädet, ne kädet.”    Inex Theian omat kammiot olivat kuulusteluhuoneiden yhteydessä Keskuspalatsin kellareissa. Inex väitti sillä tavalla olevansa mahdollisimman tehokas. Tosiasiassa hän pelkäsi kuollakseen Roman II:n näkemistä. Hän heräsi vieläkin öisin siihen kuristavan kauhun tunteeseen, jonka Roman II oli pakottanut hänet kokemaan. Pelko teki Inexistä tehokkaan. Ellei hän murtaisi kuulusteltaviaan, Roman II tulisi tekemään sen itse.    Inex katseli kaltereiden takana liikuskelevia miehiä. Tai oikeastaan ihmisen kuoria. Ne söivät ja paskansivat vielä, mutta eivät kyenneet juurikaan muuhun. Rauniot olivat tyhjiä. Heidät oli löydetty soluttautuneina satamaan. Olivat olleet tarkkailemassa huomenlaivoja muka kauppiaina.    Renata oli toimittanut vakoojat Inexille. Kävi ilmi, että he olivat itseasiassa laivanrakentajia. Molemmat olivat olleet suunnittelemassa Dux Malorin ensimmäisiä huomenlaivatelakoita, joita oli tarkoitus r...

LUKU 20

  NYT ALEX 20 Solmuja soturipalmikkoon    Käskijä Feldon oli ärtynyt ja turhautunut. Hän olisi voinut olla joukkueineen jahtaamassa mustan kantajaa ja lampeen uponnutta. Ne olivat päässeet pakoon sen valerehuoran kanssa Refugiassa. Toista kertaa niin ei kävisi. Dyer Morgar oli kuitenkin syrjäyttänyt hänet. Ykkösnyrkki oli muiden joukkueiden kanssa haravoimassa Kaksosvuoristojen välistä Pohjoismetsää.    Tarjolla olisi kunniaa ja ehkä kultaakin. Ainakin paremmin kuin täällä, ajatteli Feldon tympääntyneenä. Hän oli ryöstellyt seudun lukuisia, mutta pieniä kyliä antaen miestensä rellestää vapaasti. Käskijä oli huomannut saman, minkä kaikki valloittajat olivat kautta aikojen oivaltaneet. Köyhiä on helppo ryöstää, koska heillä ei ole mitään arvokasta.    Ennen nykyistä nöyryytystä he olivat olleet kokoontuneina Vapaudenjoen haarojen yhtymäkohdassa. Päättyvän talven merkiksi ensimmäiset jäälautat olivat kulkeutuneet virran myötä pohjoisesta heidän oh...

LUKU 19

  ENNEN LUCREZIA 19 Renatan oppitytöt    He olivat kokoontuneet isoon kammioon, joka oli osa Keskuspalatsin laajaa kellariverkostoa. Renata katseli uusia vakoojakokelaitaan, joista muodostuisi Kahden helmen sisarkunta. Lucrezian lisäksi paikalle oli haalittu eri puolilta maraudereä parikymmentä nuorta kaunotarta. He silmäilivät toisiaan arvioiden. Ei ollut vaikea arvata, miksi juuri heidät oli kerätty kokoon.    Itse kuulun Geb Mandan meritietäjä Renata Zen oli valinnut heidät. Osa naisista tai oikeammin tytöistä pelkäsi. He olivat vielä neitsyitä. Suurin osa oli jo ammattilaisia. He ihmettelivät kenet heidän pitäisi tyydyttää näin suuren vaivan jälkeen.    Osa, Lucrezia mukaan lukien, haaveili pääsystä hallitsijan naistentaloon, vaikka Roman II:n mieltymyksistä ei tiedetty mitään. Tosin usein hallitsijan naistentaloon ei valittu, vaan sinne kasvatettiin pienestä pitäen. Renata Zen piti heille avauspuheensa.    ”Teidät on valittu! T...

LUKU 18

  NYT HRONAN 18 Tarinoiden sankari, vapaat hirviöt ja pakolaistyttö    Tietäjä Hronan antoi ratsunsa askeltaa kevyesti omaan tahtiinsa. Sadan soturin matkanteko oli väistämättä hidasta. Hronan ymmärsi, että suojaavaa voimaa oli raahattava mukana. Hän ei sen sijaan hyväksynyt Johanin päätöstä olla yksinkertaisesti käskemättä kaikkia ratsaille. Suuri johtaja kun kerran oli.    Totta kai pojan oli opittava johtamaan, mutta enemmän nyt olisi tarvittu kokemusta ja viisautta. Matka rannikolle oli pitkä. Tietäjä ajatteli sen aikana puhuvansa järkeä Ferukselle. Kokenut soturi ymmärtäisi, että päätöksentekoa ei voisi vielä jättää kypsymättömälle pojannulikalle. Onneksi sitä ennen ei tarvinnut päättää mistään tärkeästä.    Ajatuksissaan Hronan huomasi jääneensä joukon häntäpään tienoille. Yllättäen hän huomasi joukon kääntyvän Johanin johdolla länteen. Kohti Refugiaa. Mitä tämä oli? Tuohtunut tietäjä kannusti ratsunsa kevyeen raviin pysäyttäen sen vasta ...