NYT RUBER 63 Amatsonien perintö Arcticalla Ruber käveli päättäväisesti eteenpäin. Kulku tuntui jotenkin helpommalta, kun päämäärä oli tiedossa ja oli edes jonkinlainen käsitys matkan kestosta ja pituudesta. Tullessa jätetyt kivet näyttivät hyvin suunnan. Välillä niitä piti tosin aikansa etsiä. Etenkin luolaristeyksien jälkeen se oli välttämätöntä. Valoa piti olla riittävästi kulkukivien löytämiseen. Rajaseudun rotat seurasivat johtajaansa soihdut käsissään. Moni oli kuollut soturin kuoleman, joten enää heitä oli jäljellä vain puoli tusinaa. He olivat sotureiden parhaimmistoa, mutta eivät pärjäisi kokonaiselle kansalle, joka asui valottomissa luolissa. Pimeydestä vapautettuja oli kolme kertaa kymmenen. Kaksi rotista oli siirtynyt viimeisiksi turvatakseen selustan. Aluksi kulku oli ollut toivottaman hidasta. Oli ottanut aikansa ennen kuin pisimpään pimeässä vangittuna olleiden jalat olivat tottuneet taas liikkumiseen ja s...