NYT JOHAN 61 Viimeinen esikoinen Izaro nosti heidän mieleensä kuvia. Se oli sen tapa kommunikoida. Näyttää kuvia ja ajatuksia. Izaro ei puhunut, mutta viestit olivat selkeitä. Sen hengen voima ja suuruus lähietäisyydeltä oli murskaava. Oli kuin vuori olisi laskeutunut heidän päälleen. He alistuivat ja antoivat kuvien tulla. Izaro esitteli itsensä. Sillä ei ollut nimeä. Se oli lajinsa viimeinen kuningas, eikä sellaisena tarvinnut nimeä. Izaro vain oli. Se näytti itsensä nuorena kiitäessään merien ja mantereiden yli. Se oli ollut kuin musta nuoli. Vasta maailmanaika oli harmaannuttanut sen nahkaa. He aistivat sen vanhentumisen tuskan. Joutsenlaulun, joka oli päättymässä ja vielä kerran nousemassa. Sillä oli tässä maanpiirin syrjäisimmässä kolkassa ollut seuranaan muistot, eikä paljon muuta. Izaroiden laji oli kuollut. Se oli lajinsa viimeinen ja itsekin kuolemassa. Izaro kertoi heille sen, mitä halusi heidän tietävän. Sa...