ENNEN ZAAN
21
”Ne kädet, ne kädet.”
Inex Theian omat kammiot olivat
kuulusteluhuoneiden yhteydessä Keskuspalatsin kellareissa. Inex väitti sillä
tavalla olevansa mahdollisimman tehokas. Tosiasiassa hän pelkäsi kuollakseen
Roman II:n näkemistä. Hän heräsi vieläkin öisin siihen kuristavan kauhun
tunteeseen, jonka Roman II oli pakottanut hänet kokemaan. Pelko teki Inexistä
tehokkaan. Ellei hän murtaisi kuulusteltaviaan, Roman II tulisi tekemään sen
itse.
Inex katseli kaltereiden takana liikuskelevia miehiä. Tai oikeastaan
ihmisen kuoria. Ne söivät ja paskansivat vielä, mutta eivät kyenneet juurikaan
muuhun. Rauniot olivat tyhjiä. Heidät oli löydetty soluttautuneina satamaan.
Olivat olleet tarkkailemassa huomenlaivoja muka kauppiaina.
Renata oli toimittanut vakoojat Inexille. Kävi ilmi, että he olivat
itseasiassa laivanrakentajia. Molemmat olivat olleet suunnittelemassa Dux
Malorin ensimmäisiä huomenlaivatelakoita, joita oli tarkoitus rakentaa lisää.
Se oli ollut uutinen. Inex oli tyhjentänyt miesten henget. Telakoiden sijainti
ja paljon muuta oli nyt selvillä. Ongelmana oli vain tietojen paikkansa
pitävyys. Niillä kun oli taipumus vanhentua. Inex huokasi väsyneesti, mutta oli
avoimen tyytyväinen. Tekeminen ei heti loppuisi.
Roman II tulisi itse varmistamaan, ettei miesten mielistä ollut jäänyt
mitään huomaamatta. Siitä Inex ei ollut huolestunut. Renata sen sijaan oli
käskenyt häntä esittelemään suunnitelman Rautavaltakunnassa kaapattavan perheen
varalle. Sen täytyisi olla hyvä, ettei Roman II…Inex värisi pelosta.
Renata oli pitkään yrittänyt keksiä keinoa päästä kuningatar Aeniksen
kimppuun, mutta se tuntui mahdottomalta. Valeren laaksoon tunkeutuminen oli
poissa laskuista. Vartiointi oli liian tarkkaa. Voimalla yrittäminen toisi
vastaan sen kirotun Feruksen kaarteineen. Jäljelle jäi vain soluttautuminen.
Laaksossa suorastaan lappasi solakylän väkeä palvelemassa niitä ylimielisiä
naisia.
Lahjominen ei tullut sekään kysymykseen. Solakyläläiset olivat ikävä
kyllä toivottoman uskollisia emännilleen, mutta nyt oli löytynyt heikko kohta.
Erään suvun kutojanainen oli rakastunut Virilen soturiin lähtien hänen mukaansa
perhettä perustamaan. Taakse jäänyt veli oli perheellinen kivenhakkaaja, joka
tapasi käydä sukuloimassa siskonsa luona kerran vuodenkierrossa.
Inexin tuli kertoa, miten mies saataisiin murhaamaan Aenis. Ennen pitkää
jokainen kivenhakkaaja saisi kutsun laaksoon. Kiristyksen pitäisi kestää ehkä
miehen loppuelämän ajan. Hänellä oli vaimo ja kaksi lasta. Heidät tuotaisiin
Inexille. Asia olisi hallitsijalle tärkeä, joten suunnitelman pitäisi olla
vedenpitävä.
Renata Zen oli
tyytyväinen Inexin työhön. Kahden helmen sisarten ensimmäiset raportit olivat
saapuneet. Marauderen uudet vakoojat olivat olleet tehokkaampia kuin Renata oli
uskaltanut toivoa. Ainoastaan Dux Malorista ei ollut kuulunut mitään. Se oli
Renatalle pettymys. Olihan hän arvannut, että Maloriin ei pystyisi
murtautumaan. Silti Renata oli salaa toivonut Lucrezialta ihmettä. Ehkä se vain
kestäisi. Muut raportit olivat paljastaneet myös muutaman ikävän yllätyksen.
Vihollisen
soluttautuminen Roman II:een oli ollut yllättävän laajaa ja tehokasta. Liian
monet verkostot olivat päässeet levittäytymään heikon Vladekin aikana. Razan
taasen oli ollut liian omahyväinen tarttuakseen ongelmaan. Sisarten tietojen
avulla vakoojia otettiin kiinni sullomalla rätti suuhun ja iskemällä taju pois.
Viholliset oli saatu kuulustelukellareihin ilman myrkkypussejaan. Inex Theia
rakasti työtään ja kehittyi siinä asiakas asiakkaalta.
Inexin avulla
Renata sai vihollisen verkostot siivottua. Roman II kiitti heitä itse
julkisesti arvokkaasta työstä marauderen hyväksi. He molemmat saivat kullatun
hainhampaan kaulaansa roikkumaan hovin osoittaessa suosiotaan.
Sisarkunnan
raporteista paljastui uusi mielenkiintoinen ilmiö, jonka olemassaolo ei ollut
tullut Renatan mieleen. Valta oli monissa valtakunnissa paljolti vanhojen
miesten käsissä. Tosiasiassa päätöksistä vastasivat kuitenkin mahtimiesten
puolisot.
Miehillä oli tapana
vanhetessaan vain syödä, juoda ja lihoa. Helppo elämä teki laiskaksi, jos
saavutettuja etuja ei uhattu ottaa pois. Moni ei edes huomannut, että valtaa
käytti korvaan suputtava puoliso, jonka suututtamista usein suorastaan
pelättiin. Vuosikymmenten liiton aikana naisten henki oli ottanut yliotteen
miesten mielestä ja manipuloi sitä, miten halusi. Se oli varteenotettava
huomio.
Renata päätti siltä
istumalta perustaa uuden Kahden helmen veljeskunnan, joka soluttautuisi
puolisoiden sänkyihin. Tiedot ja niiden taustat alkuperäisestä lähteestä
olisivat parempia. Suunnitelmaa tiedonhankinnasta ja vaikuttamisesta pitäisi
myös tarkentaa. Rakastajattaren asemaan päässeiden sisarten tulisi raivata
varsinaiset puolisot tieltään ja pyrkiä itse näiden paikalle. Tyhjentynyt leili
täytyisi täyttää marauderen punaisella.
Naishallitsijoiden
lähelle Renata oli suunnitellut pääsevänsä miespuolisten sotapäälliköiden
kautta. Uusi veljeskunta saattaisi tarjota pääsyn suoraan näidenkin sänkyihin.
Ainakin keinoa kannattaisi kokeilla. Sisaret kyllä hoitaisivat sotapäälliköt.
Zaan oli kaunis tai
komea jo vauvana. Vastaus riippui, keneltä kysyi. Kaikki naiset halusivat
hipelöidä häntä enemmän kuin muita pienokaisia. Zaanin silmiinpistävä kauneus
alkoi jo varhain muuttua selkeäksi miehiseksi komeudeksi. Piirteet olivat
vahvat ja kuin luodut rakastettaviksi. Poskipäät olivat korkea ja nenä
sopusuhtaisen jykevä. Zaanin tummat ja vahvat hiukset kaartuivat kevyille
laineille, jotka korostivat kasvojen muotoja. Syvänsiniset ja lempeinä katsovat
silmät olivat kirsikka kakun päällä.
Takapihan
leikkipaikalla Zaan oli tyttöjen suosikki ja sai usein kateelliset pojat
kimppuunsa. Hän ei silti ollut pehmeä. Välillä isommatkin pojat lähtivät hänen
luotaan itkien. Zaan kykeni käyttämään käsiään niin räjähtäviin nyrkiniskuihin
kuin lempeisiin hyväilyihin.
Hän kätensä olivat
erilaiset kuin muiden. Lihan oikusta niiden hermo- ja liharakenne oli
omalaatuinen. Se kantoi menneisyyden voimaa, jota oli joskus tarvittu puussa kiipeilyyn.
Silti niissä oli myös herkkyyttä, jota ihminen tarvitsisi tulevaisuudessa
töihin, joita ei vielä edes tunnettu.
Zaanin äiti oli
marauderen vähäisempää ylhäisöä, Gebra -sukua. Äidillä ei ollut pääsyä hoviin,
mutta hän sai jäädä soturimiehensä kuoltua klaanin kaupunkipalatsiin asumaan.
Zaan tottui nukkumaan äidin vieressä ruhtinaallisen leveässä sängyssä. Hän
kasvoi siihen, että äidin kainalossa oli lämmintä ja turvallista. Muut pojat
kiusasivat Zaania asiasta. Heillä oli kaikilla oma sänky, eikä kukaan olisi
moiseen järjestelyyn enää suostunut.
Zaan oli tulossa
miehuuskoeikään, kun maailma romahti. Äiti kuoli yllättäen rintaansa pusertaen.
Zaan itki monta päivää vielä hautajaisten jälkeenkin. Äidin sisko ilmestyi
hoitamaan asiat kuntoon. Sen tehdäkseen Grubana-täti muutti samalla
kaupunkipalatsiin asumaan, sillä hänen oma palatsinsa oli lainassa muulla
suvulla.
Itse tätiparka oli
hyväsydämisyytensä vuoksi joutunut asumaan alarinteeltä vuokratussa talossa.
Moinen oli ollut häpeäksi koko suvulle. Muuta Zaan ei ikinä suvustaan
kuullutkaan, vaikka yritti kysellä.
Grubana-täti
valloitti muitta mutkitta äidin sängyn. Palvelijat olivat valmistaneet Zaanille
oman makuusijan toiseen huoneeseen. Se ei tullut kuuloonkaan. Mitään syytä
muuttoon ei ollut. Grubanan kanssa nukkuminen oli erilaista.
Äiti oli silittänyt
Zaanin päätä. Grubana silitti muita paikkoja. Zaanin täytyi nukkua alasti.
Välillä täti tuli hovista vahvasti Freyan punaiselle tuoksuen. Silloin Zaanin
täytyi tehdä kaikkea muutakin, josta hän ei halunnut myöhemmin puhua.
Kerran Zaan lähti
etsimään Grubanaa hovista. Kotipalatsiin tullut mies oli ollut poissa tolaltaan
ja syyttänyt Grubanaa tartuttamisesta. Zaan oli hätääntynyt tädin terveydestä
ja ampaissut liikkeelle. Keskuspalatsin vartijat eivät olleet kuulleetkaan
moisesta hovinaisesta, mutta neuvoivat Zaanin alarinteille. Siellä olisi
jonkinlainen Gebra-suvun Grubanan talo.
Zaan etsi paikan
ja kolkutti ovea. Sen aukaisi uskomattoman kaunis nuori nainen. Zaan tuijotti
tyttöä suu auki hämmennyksestä. Nainenkaan ei saanut sanaa suustaan. Grubana
ilmestyi tytön takaa hätistäen tämän tiehensä.
”Mitä sinä poika
parka täältä haet? Mene Lucrezia sisään. Tämä ei ole asiakas.”
”Tätiä kysyttiin.
Mies puhui taudista. Voitko hyvin?”
Sotku setvittiin, mutta se ei ollut täysin
vailla koomisia piirteitä. Niistä sai aikaa hyvän jutun, eikä sellaisia
maailmassa ole ikinä liikaa. Levitessään tarina sai siivet. Sitä liioiteltiin
kerrottaessa seuraavalle kuulijalle kuten tapana on. Sellaisena juttu kantautui
veljeskuntansa kokoonpanoa suunnittelevan Renata Zenin korviin.
Zaan oli jo
epätoivoissaan. Tädin vaatimat teot vain pahenivat yö yöltä. Takapihan pojat
eivät olleet edes puhuneet tällaisesta. Zaan oli kerran kuunnellut salaa,
kuinka pihapiirin isät olivat simapäiten rehvastelleet rasvaisilla
naisjutuillaan. Nekin olivat kuulostaneet mukavilta Grubanan uusiin
vaatimuksiin verrattuna. Täti oli alkanut lisäksi tuoda ystävättäriään
mukanaan. Pojan öistä oli tullut jatkuvaa painajaista.
Zaan ei aluksi ymmärtänyt, mitä täti
tarkoitti. Grubana piti kovin tärkeänä sitä, että poika alkaisi käydä töissä.
Eräänä aamuna yksi tädin ystävättäristä vei Zaanin syrjään rauhalliseen
nurkkaukseen. Vieras kertoi seikkaperäisesti, mitä Grubana töissä käymisellä
tarkoitti. Hän kertoi myös, mitä kaikkea niin mies- kuin naisasiakkailla oli
tapana pojille Grubanan talossa tehdä.
Vieras antoi
Zaanille pienen lasipullon selittäen, mitä sen juominen aiheuttaisi. Poika oli
nähnyt samanlaisen äidillään, joka oli luullut sitä mausteeksi. Äiti oli saanut
lahjansa Grubanalta. Zaan oli löytänyt tyhjän pullon äitinsä viimeiseksi
jääneen aterian vierestä.
Zaan ei edes
harkinnut asiaa. Hän vei saman tien juuri heränneelle tädilleen pikarillisen
terästämäänsä viiniä. Gebra-suvun Zaan katseli, kuinka täti kuoli rintaansa
puristaen. Zaan virtsasi ruumiin päälle. Samana iltana hän koputti saamiensa
ohjeiden mukaan yhdelle Keskuspalatsin lukuisista sivuovista. Sama vieras avasi
oven. Renata Zen toivotti Zaanin tervetulleeksi.
Kaava oli sama. Se
oli jo Kahden helmen sisarten kanssa kokeiltu ja hyväksi havaittu. Kahden
helmen veljeskunnan tulevat jäsenet olivat toinen toistaan komeampia nuoria
miehiä eri puolilta maraudereä. Heidät oli koottu Roman II:n saarelta ja meriviikinkien
mannerrannikolta. Se oli tehty verrattain nopeasti, mutta Renatan mielestä
laatu oli hyvä.
Kohteita oli kahta
lajia. Naiset jaettiin karkeasti lahnoihin ja valaisiin. Lahnat luulivat
olevansa seksuaalisesti kylmiä ja osasivat vain maata jalat levitettynä.
Kokelaiden tulisi opetella johdattamaan heidät himon salattuun maailmaan.
Valaat puolestaan olivat yleensä lähes yhtä leveitä kuin pitkiäkin. Valaiden
liha tapasi olla löllöä mössöä ja liian pitkään riippunutta. Lahnojen ja
etenkin valaiden suosioon sukeltaminen olisi helppoa elinjuuren avulla.
Sitä kasvoi vain
tietyillä alueilla vaikeapääsyisissä vuoristoissa. Elinjuuri sai kukintonsa
nousemaan maasta jopa lumipeitteen läpi. Siitä valmistettiin arvokasta tahnaa,
joka oikein käytettynä piti miesten kalut kovina auringonlaskusta
auringonnousuun. Renata selvitti asiansa perusteita kokelailleen.
”Usein elinjuuren
olemassaolosta ei edes tiedetä. Se on ollut pitkään harvojen miesten salaisuus.
Naiset ovat himossaan yksinkertaisia olentoja. Paljon yksinkertaisempia kuin
miehet. Teidän pitää vain saada valaanne uskomaan, että kalunne on kova heidän
takiaan. Naiset kutsuvat sitä rakkaudeksi ja ovat taikinaa teidän käsissänne.
Seuraavat viikot harjoittelemme.”
Renata oli valinnut
lahnansa ja valaansa huolella. Lahnat olivat enimmäkseen sisäänpäin kääntyneitä
ja ahdistuneita naisia. Heidät oli ollut lapsellisen helppo löytää
klaanisukujen piiristä. Osa oli jopa vapaaehtoisia. Heidän hoitelemisekseen
riitti usein vain oikean tekniikan opettelu. Hankalissa tapauksissa käytettiin
Freyan punaista tai jotain sitä vahvempaa Venenaren tuotetta.
Valaat oli valittu
koon lisäksi älyn perusteella. Näin ne vastasivat paremmin tulevia oikeita
kohteita eli vallasnaisia. Laiska elämä tapasi saada ylimysrouvat syömään ja
juomaan miestensä lailla. Erona oli silti keskittyminen syömiseen ja usein
varsinkin makeaan. Suklaan jatkuvalla ahmimisella on kuitenkin hintansa. Valaat
olivat enimmäkseen asemansa menettäneiden sukujen edustajia, jotka halasivat
takaisin loistonsa päiviä.
Moni oli karvaasti
pettynyt miesten suorittamiseen urosten kalujen veltostuessa törmäyksestä
heidän lihavuoreensa. Suurin osa epäili kokelaiden kalujen kovuuden todellista
alkuperää. Se oli Renatasta huolestuttavaa. Epävarmuus ei kuitenkaan kestänyt
kauaa. Hyvin pian yksikään valaista ei välittänyt asiasta tuon taivaallista,
kunhan sai kokelaan seuraavaksikin yöksi viereensä.
Zaanin suosio oli
oma lukunsa. Naiset katselivat päivisin tietäväisinä toisiaan ja mutisivat.
”Ne kädet, ne
kädet.”
Aluksi Zaanin
kierrättäminen oli helppoa. Pian lahnat ja etenkään valaat eivät enää halunneet
lainkaan luopua Zaanista. Kilpailu aiheutti jatkuvia kahnauksia. Lahnat
käyttivät kynsiään, valaat kokoaan. Sattui ensimmäinen kuolemantapaus. Eräs
lahna tukehtui jäätyään loukkuun valaan alle. Teko oli ilmiselvästi tahallinen.
Sen jälkeen Renata
veti Zaanin pois pelistä ottaen kokelaan omaan huomaansa. Renata alkoi saada
kummallisia ehdotuksia harjoituksen edetessä. Lahnat kävivät vuorotellen
anomassa Zaania takaisin. Kaikki väittivät olevansa raskaana, vaikka söivät
kuolonjuurta aamiaisensa seassa. He lupasivat Renatalle ikuisen orjuutensa ja
esikoisensa, jos tämä vain antaisi heille Zaanin ja päästäisi rakastavan parin
vapauteen.
Valailla oli pitkäaikaisempi elämänkokemus,
joten ehdotukset olivat luovempia. Renatalle luvattiin Zaanista maat ja
taivaat. Se ei haitannut, jos Renata huomautti, että valaalla ei ollut enää
omaa palatsia annettavaksi. Valas vannoi hankkivansa valtiatar Renatalle
sellaisen, jos tämä nyt antaisi Zaanin vaikka vain seuraavaksi yöksi. Moni
halusi tappaa Renatan puolesta, joskaan ei keksinyt kenet. Kaikki vannoivat
ikuista uskollisuutta ja muutama keksi tarjota lapsiaan orjiksi, vaikka ei
ollut jälkikasvuaan aikoihin edes nähnyt.
Renata piti itse
huolen Zaanin öistä assassiinien ja Venenaren tappokoulutuksen ajan. Hänestä
oli mukavaa opettaa Zaania. Se vei ajatukset kauas pois Aldonista. Viimein
päästiin itse asiaan ja Renata hätisti Zaanin muiden kokelaiden joukkoon.
Harjoituksen
lähetessä loppuaan valaat alkoivat muodostaa keskenään kilpailevia liittoutumia
Zaanin tai edes jonkun muun kokelaan saamiseksi mukaansa. Renata hermostui, kun
muutama liittouma yritti vallankaappausta käyden hänen kimppuunsa. Hän
ruoskitutti yrittäjät ja julisti harjoituksen päättyneeksi. Renata pyysi
kokelaat luokseen ja jakoi heille tikarit.
”Tehkää, mitä
haluatte. Käyttäkää aikaa niin paljon kuin tarvitsette. Ei ole kiire.”
Sitä oli odotettu.
He olivat kuulleet sisarkunnasta. Nyt olisi heidän vuoronsa maksaa takaisin.
Ylimielisyys, vähättely ja alentava kohtelu! He olivat miehiä, eivätkä
lemmikkejä. Viininlöyhkäinen hengitys, himokas hihitys ja hyllyvä liha! Hinnan
pitäisi olla korkea.
Nipistely,
taputtelu ja ne irstaat, ainaiset suudelmat! Eikä nöyryytys ollut edes pahinta.
Ainainen nuoleminen ja naiminen! Vastenmielinen kalun hankaaminen ihraan!
Läskien typerä kuvitelma omasta vetovoimasta. Ensimmäisenä ne saisivat kuulla,
että vain elonjuuri oli pitänyt kalut kovina.
Zaanin kävi
valastaan sääliksi. Hän näki pelon ja oivalluksen hyväksikäyttäjänsä silmissä.
Se ei silti oikeuttanut tapahtunutta. Nainen oli saanut valita ja tehnyt
tekonsa pahimman kautta. Muukin olisi ollut mahdollista. Zaan kuuli karmeaa
rääkymistä ympäriltään. Hän veti nopeasti valaansa kurkun poikki ja poistui
kammionsa rauhaan.
Muut kokelaat eivät
pitäneet valaiden kanssa kiirettä. Lahnoja he säälivät. Päätös heidän
kohtalostaan jätettiin Renatalle. Tiedustelupäällikkö ei ottanut riskejä ja tapatti
heidät, mutta ei tehnyt sitä mielellään. Kokelaiden kasvojen oli kuitenkin
kadottava kaikkien muiden paitsi Renatan muistista. Palvelleet orjat
tapettaisiin viimeisenä. Muut vieraat olivat olleet side silmillä. Ainoat
kokelaat nähneet olivat Venenare ja Apiari, mutta sille ei voinut mitään.
Valaita ei saatu
kuljetettua pois paareilla jyrkkiä portaita pitkin. Lopulta orjat auttoivat
kokelaita paloittelemaan ruhot lopullisesti. Palaset syötettiin
palatsikoirille. Jäljelle jäänyt liha poltettiin sisäpihalla. Kukaan ei
uskaltanut kysyä roihun syytä.
Renata oli
päättänyt pitää Zaanin varalla. Nuori mies lähetettäisiin sotaan vasta tiukassa
paikassa. Hän olisi marauderen tiedustelun viimeinen puolustuslinja. Renata ei
ymmärtänyt, miksi se oli Inex Theiasta niin kovin hauskaa.
”Vai on luodolle
synnyttäjä viimein rakastunut.”
Se vei jalat
Renatan alta. Hän jäi tuijottamaan Inexiä. Kasvinkumppani vain nauroi ilkeää ja
pistävää nauruaan Renatan hölmistyneelle ilmeelle. Naurun kohde rynnisti omaan
makuukamariinsa ja kiskoi sisäänsä lähes yhtä soittoa leilillisen Freyan
punaista. Renata sammui sänkyynsä ja kusi alleen. Herättyään hän imi kaksin
käsin itseensä Odinin lekaa ja sammui uudestaan. Seuraavana päivänä hän aloitti
työt.
Renata antoi
sijoituspaikan ja toimintaohjeet yhdelle kokelaalle kerrallaan. Zaanin hän
jätti viimeiseksi. Suosituin kokelas oli valmis mihin tahansa. Hän ei ajatellut
yhteisiä öitä Renatan kanssa, vaan Grubanaa tuntien vihan loppumattoman voiman
virtaavan suonissaan. Zaan ei rakastanut maraudereä, mutta koki olevansa
elämänsä velkaa Renatalle. Hän vannoi mielessään tekevänsä sen, mitä
käskettäisiin. Renata puhui värittömästi äänen värähtämättä.
”Olet paras, joten
saat vaikeimman tehtävän. Me emme tiedä mitään zindaren Zaniasta. Tunnemme
huhut, mutta emme tiedä edes sitä, miksi emme tiedä. Zindare hallitsee
käytännössä Sisämerta. Meidän on saatava kulku sen läpi hyökätäksemme täydellä
voimalla Rautavaltakuntaan. Mene ja ota selvää.”
Sen kummempia
jäähyväisiä ei jätetty. Lähtiessään Zaan ajatteli jo tehtäväänsä. Renata oli
täysin ilmeetön. Miehen poistuttua hän nosti kätensä kaapunsa alta. Ne
vapisivat.