Viikinkisotien saaga

  NYT JOHAN 60 Viimeinen valkyria    Mammuttiheimot olivat valmiina. Isävaltiaiden johtama hyökkäys ei ollut suuri yllätys. Jako tehtiin nopeasti. Kansa jaettiin kahtia. Perheheimot lähtivät syvemmälle jäätikölle turvaan. Sotaheimot ryhmittäytyivät pohjoisessa. Gwenille lähetettiin kutsu. Kansa tarvitsi sotapäällikköään.    Saattue oli juuri saapunut jylhien vuorten juurelle, kun Gwen hätkähti. Disat oli hälyttänyt. Lähetit olivat tulossa nopeilla porovaljakoilla. Sotapäällikkö lähtisi mukaan. Aikaa ei ollut paljon. Gwen puhui huoli sydämessään.    ”Luolat alkavat pian. Minä en haluaisi teidän menevän sinne, mutta se ei liene minun päätökseni.”    Krystalyn astui jälleen algideren sotapäällikön eteen puhuakseen tapansa mukaan hitaasti rauhallisella äänellään.    ”Ei se ole minunkaan, mutta vien Johanin sinne, minne hänen on määrä mennä. Teit osasi Gwen Lumimyrsky. Anna minä teen omani. Kanna huolta kansastasi, älä meistä...

  NYT DYER MORGAR 59 Sotaan lähtö    Solavakooja oli ollut hämmentynyt tunnistaessaan kasvot, jotka kertoivat tunnussanat ja paljastivat puhujan Romanin tärkeimmäksi apostoliksi. Kaikki olivat tuijottaneet herkeämättä lumeen kaatuvia Ingridiä ja algiderenaista, jotka olivat yrittäneet nauraa itsensä hengiltä. Vakooja oli perääntynyt pimeyteen ja lähtenyt juoksemaan henkensä kaupalla pitkin rantaviivaa.    Ennen avovettä ranta oli ollut kapean jääkaistaleen peitossa. Kuu oli tullut riittävästi esiin tarjotakseen pientä helpotusta pilkkopimeyteen. Vakooja oli pistänyt kaiken peliin vangittua perhettään ajatellen ja juossut jäätä pitkin. Pienikin lipsahdus olisi voinut viedä hengen. Kylmään veteen putoamisesta ei olisi selvinnyt hengissä ilman lämmittävää roihua ja kuivia vaatteita.    Aamuhämärässä hän oli saapunut rantakallioille, jotka olivat olleet vapaita lumesta. Jäisiä kohtia oli ollut silti liikaa. Vakooja oli kaatunut useasti ja tiesi voi...

  NYT JOHAN 58 Lassotut bumerangit    Pian sen jälkeen, kun Imore oli puhunut Ingridille Feruksen keulassa, Saattueen matka Rex Arcticalle oli täydessä vauhdissa tuulten muututtua suotuisiksi. Totuttuaan kylmyyteen ja siltä suojaaviin turkiksiin Res X oli jatkuvassa liikkeessä. Rannan ja vehreän metsän asukeille laiva oli loputon ihme. Ingrid oli pikaisesti valmistanut apinallekin pienen turkisliivin, vaikka oli selvää, että sen oma turkkikin riittäisi.    Hronan tapasi tuijottaa apinaa kuin kissa hiirtä puhumatta kuitenkaan mitään. Tapahtunut olikin lähinnä tietäjän syytä. Kuvitellessaan, että kukaan ei huomaisi, Hronan yritti napata apinaa hännästä kiinni. Se pelästyi ja ponkaisi pakoon tietäjän olkalaukun hihnaa pitkin. Se katkesi ja jotain vieri apinaa kohti tulevan pojan jalkoihin. Res X otti esineen ja pinkaisi vihaista tietäjää näppärästi pakoon märssykoriin.    Laukusta oli pudonnut Agora Eonista tuotu mittaamattoman arvokas muistilaa...