Viikinkisotien saaga

  NYT JOHAN 62 Vähemmän iloinen jälleennäkeminen    Yllättäen aloitteen otti käsiinsä Morfian runosoturi pan Rion Thad. Hän nosti miekkansa kohti taivasta ja lähti laulaen hyökkäämään kohti ylivoimaista vihollista. Vaikka Rion liioitteli, oli taktiikka osin myös sovittu. Sen oli tarkoitus vetää huomio pois Johanista. Jos muut kaatuisivat, olisi tällä Krystalynin, Cantorin ja Alexin suojellessa vielä pieni mahdollisuus selvitä.    Imore suorastaan ilahtui Rionin teosta. Runosoturi ehkä ampui yli tapansa mukaan, mutta mitä sitten. Hymy kasvoillaan hän katsoi Saharia ja Ingridiä. Taisteluriemu nousi heidänkin kasvoilleen. Se oli soturin ilme. Se kertoi halusta taistella ja laittaa henkensä peliin. Taisteluriemu oli ilmaantunut parhaimpien soturien kasvoille kautta maailmanaikojen. Nyt se henki näistä neljästä hyökkäävästä soturista.    Meriviikinkien rantapartion käskijä hämmentyi. Tämä oli selvästi heidän etsimänsä saattue. Nyt oli tarkoitus vang...

  NYT JOHAN 61 Viimeinen esikoinen    Izaro nosti heidän mieleensä kuvia. Se oli sen tapa kommunikoida. Näyttää kuvia ja ajatuksia. Izaro ei puhunut, mutta viestit olivat selkeitä. Sen hengen voima ja suuruus lähietäisyydeltä oli murskaava. Oli kuin vuori olisi laskeutunut heidän päälleen. He alistuivat ja antoivat kuvien tulla.    Izaro esitteli itsensä. Sillä ei ollut nimeä. Se oli lajinsa viimeinen kuningas, eikä sellaisena tarvinnut nimeä. Izaro vain oli. Se näytti itsensä nuorena kiitäessään merien ja mantereiden yli. Se oli ollut kuin musta nuoli. Vasta maailmanaika oli harmaannuttanut sen nahkaa. He aistivat sen vanhentumisen tuskan. Joutsenlaulun, joka oli päättymässä ja vielä kerran nousemassa.    Sillä oli tässä maanpiirin syrjäisimmässä kolkassa ollut seuranaan muistot, eikä paljon muuta. Izaroiden laji oli kuollut. Se oli lajinsa viimeinen ja itsekin kuolemassa.    Izaro kertoi heille sen, mitä halusi heidän tietävän. Sa...