Viikinkisotien saaga

  NYT IMORE 5 5 Nardrogan kolmas saari    He olivat yksimielisiä taktiikasta. Nardrogalaiset hyökkäisivät ennen pitkää, mutta tuskin ensimmäisenä yönä. Hehän luulivat Feruksen olevan satimessa. Vartiot kaksinkertaistettaisiin ja soihdut palaisivat joka tapauksessa koko yön jo korjaustenkin takia.    Varmuuden vuoksi Cantor lähtisi sotakanootilla rannan lähistölle pitämään vihollista silmällä. Ferus kellui kaukana ulapalla, mutta he erottivat Meripalatsin lähistöllä useiden isojen nuotioiden valot. Auringon kadottua horisontin taakse he laskivat kanootin vesille.    Cantor pujottautui siihen ja otti melan käsiinsä. Kaikki olivat niin keskittyneitä bardin lähtöön, että eivät huomanneet, mitä laivan toisessa päässä tapahtui. Pimeän turvin myös toinen hahmo laskeutui kanoottiin ja lähti varovasti melomaan kohti rantaa.    Imore antoi Cantorin mennä rauhassa ensin. Hän oli pitkästä aikaa hämmentynyt, eikä ymmärtänyt, miten Cantor oli vä...

  NYT RES X 54 Poika hulluuden saarelta    Johan päätti, että he lepäisivät rauhassa ennen seuraavaa siirtoaan. Heillehän oli annettu lupa kellua, mutta oli selvää, että maissa oli päästävä käymään ja se saattaisi johtaa yhteenottoon. Seuraavana aamuna Johan kutsuttiin komentosillalle. Kapteeni de Finbar oli poikkeuksellisen vakavan näköinen. Cantor ja Hronan olivat hänen seurassaan. Kolmikon keskellä kannella oli pullottava matkasäkki.    ”Tuossa on kolme granidaa. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole.”, de Finbar ilmoitti.    Johan hätkähti. Granida tunnettiin myös nimellä tuhosieni. Pohjoismetsässä niitä ei ollut, mutta sienen maine oli kiirinyt jopa sinne asti. Se oli äärimmäisen harvinainen rämesieni. Jos se pääsi juurtumaan maaperään, sitä ei saanut enää kitkettyä millään pois. Vuosi vuodelta se levisi ja tappoi lopulta kaiken elävän alueeltaan.    Venenaren tiedettiin käyttäneen granidoja taisteluissaan kapinoivia rämeheimoja v...