Viikinkisotien saaga

  NYT CANTOR 50 Sylvaderen sotaneuvosto avautuu    Kauppa Aranean suulla saattoi olla vapaata, mutta kulku ei. Virtaa ylöspäin liikennöiville jokiproomuille ei päässyt kuin tiukkojen tarkastusten ja kuulustelujen läpi. Chironin varjo lepäsi synkkänä matkalaisten päällä. Dux Malor ei ollut turhaan ansainnut mainettaan läntisten valtakuntien vakoilupääkaupunkina, jonne ei kyennyt soluttautumaan.    Saattue sentään selvisi kuninkaallisen proomuun vaivatta, mutta mukana seuranneet rajaseudun rotat olivat asia erikseen. He joutuivat muiden kulkijoiden tavoin tavanomaisiin proomuihin, eivätkä välttyneet tarkastuksilta ja henkilöllisyytensä selvittämiseltä. Epäilyttäville matkaajille varattuihin tarkkoihin kuulusteluihin he eivät sentään joutuneet.    Itse amiraali Barclay de Finbar oli tullut proomun mukana saattuetta vastaan ja halasi lämpimästi Krystalynia.    ”Älä nyt liioittele. Eihän siitä kauaa ole, kun lähdin.”    ”Näke...

  ENNEN KRYSTALYN 49 Kohtalon nuoli    Kapteeni Barclay de Finbar kiroili itsekseen. Hän oli tehnyt sitä pitkään. Kapteeni ei vain voinut olla märehtimättä asiaa. Heidän olisi pitänyt purjehtia Arcticalta kotiin Maloriin heti kun Crystal oli saatu laivaan. Kukaan ei ollut edes tajunnut kuulustella tyttöä. Tämä oli itse jankuttanut isävaltiaistaan niin pitkään, että kaikki olivat kyllästyneet.    Lopulta Zeo oli raivonnut tytön tiedoista ruoskimisen riskilläkin kapteenille niin pitkään, että siihen oli ollut pakko reagoida. De Finbar oli puhuttanut tyttöä ja oivaltanut, että nyt oli tosi kyseessä. Vyyhti oli alkanut purkautua.    Ikävä kyllä he olivat silloin jo matkanneet niin pitkälle länteen, että olisi ollut järjetöntä kääntyä takaisin. Nyt kannatti katsoa Erikin tähtikartoin kirjoitettu reitti loppuun. Crystal oli aarrearkku. Crystal oli hiottu timantti. Hän oli painanut kaiken mieleensä. Tytön muisti oli ihmeellinen. Hän oli osannut jopa t...