Viikinkisotien saaga

  ENNEN GWEN 25 Näkevät sokeat    Aika kului Rex Arcticalla eri tavalla kuin läntisissä valtakunnissa. Arctican eloa eivät maailmanajat heilutelleet. Se oli ja pysyi. Kylmällä manteresaarella aurinko nousi lumesta tai jäästä ja painui takaisin samaan maisemaan. Siis silloin, kun se edes kaukana pohjoisessa nousi tai laski. Kaamoksen aikaan aurinkoa ei näkynyt lainkaan ja keskikesällä se ei suostunut katoamaan ollenkaan horisontin alle.    Kukaan ei kyennyt tarkkaan määrittelemään, koska Kolmen sukupolven sota oli käyty. Se oli ollut joskus aikaisemmin. Joskus kauan sitten. Kaikki kuitenkin tiesivät, että se oli ollut kuin Arctica itse. Kylmä ja armoton.    Vastakkain olivat olleet lumikansa ja jääkansa. Ei ollut väliä, vaikka soturit olisivat syntyneet samaan heimoon. Sodan edetessä vihollisina olivat olleet kaksi osapuolta, joiden sotureita oli ollut vaikea erottaa toisistaan. Niin samanlaisia lumi- ja jääkansa olivat.    Lapset ol...

NYT JOHAN 24 Raivostunut valtias    Kaikki Rajaseudun rotista eivät edes uskoneet valapattokaupungin olemassaoloon. Se oli liian kaukana pohjoisessa ollakseen uskottava. Todistajina olisi pitänyt olla enemmän silminnäkijöitä, jotka olisivat kertoneet vierailleensa siellä ja liioitelleet kaupungin loistoa. Apiari oli villi ja kesyttämätön. Se ei kuulunut kenellekään, eikä mihinkään. Se vain oli, mitä oli. Apiari.    Siellä käytiin kauppaa. Kauppatavaroita yhdisti yksi asia. Ne olivat pienikokoisia. Myrkyt, huumeet, timantit, korut, kulta, hopea ja muu sellainen vaihtoivat omistajaa ja antoivat markkinoiden määrätä hintansa. Apiarissa myytiin myös palveluita, joiden laadun kauppapaikka takasi: palkkamurhat, ryöstöt, varkaudet ja muu alamaailman palvelutarjonta oli esillä avoimilla markkinoilla.    Apiarin salaisuus oli sen sijainti. Kristallikaupunki oli vuori vuoristossa. Sinne ei mikään armeija voinut hyökätä, eikä sitä voinut valloittaa. Monet hal...