Siirry pääsisältöön

Tekstit

LUKU 7

NYT JOHAN 7 Ojasta allikkoon    Kevättalvinen metsä asetti matkalaisille omat haasteensa. Havumetsä oli paikoin täysin sula ja helppokulkuinen. Isoja lumiläikkiä oli kuitenkin ympäriinsä. Houkutus kiertää ne oli suuri, mutta kiertely ja kaartelu olisi tehnyt kulusta hidasta. Heillä oli suunta ja päämäärä. Matkaa tehtiin suoraviivaisesti.    Sahar tarkkaili jäljestäjänä kärjessä ympäristöä. Hronan ja pojat tulivat parinkymmenen askeleen päässä. Vetokoirat seurasivat heitä rekineen. Se liukui sulissakin paikoissa riittävän hyvin puolijäistä sammalta vasten. Perää pitävä Rufus auttoi koiria työntäen rekeä, kun se näytti jumiintuvan, mikä tapahtui usein.    Rautaleuka kulki siellä, missä se vaivattomimmin pääsi eteenpäin. Aluksi se oli hyppinyt rekeen nukkuakseen matkan ajan. Rufus oli antanut sille muutaman tuhdin tällin. Enää koira ei uskaltanut mennä lähellekään kirvestaistelijaa.    Öisin Sahar ja Rufus pitivät vuorotellen vahtia. Pojat ...

LUKU 6

ENNEN DYER MORGAR 6 Kohtalon hetki    Odinin sudet olivat jääneet jo kauas taakse. Huomenlaiva halkoi merta tasaisessa myötätuulessa. Repaleinen pilviverho täytti puolet taivaasta. Lamar ei ollut keksinyt mitään. Kahletta ei otettu pois edes yöksi. Mereen hyppääminen oli jäänyt haaveeksi. Samoin meriviikinkien taivuttelu. Kukaan ei suostunut edes puhumaan hänen kanssaan.    Tieto allastelakoiden määrästä oli saatava kotiin Rautavaltakuntaan. Marauderen laivasto oli liian vahva. Virile ei pärjäisi sille, vaikka oli aloittanut omien huomenlaivojen rakentamisen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi liitto zindaren kanssa. Zania ei ollut Komentajaliiton suosikkeja, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.    Virilen ja zindaren liitto hallitsisi Sisämerta suvereenisti. Lamarin oli pakko myöntää, että Zania kontrolloi nykyään merialueita muutenkin. Kyse oli vain siitä, pääsisikö Valtakunta mukaan. Merirosvot olivat toistaiseksi tyytyneet verottamaan kauppalaivoja, mutt...