NYT ROMAN II
71
”Roman ja kansa!”
Roman ja kansa
kasvaa
kaikkialta
viilaa
teränsä
uhraa
verensä
SOTAAN!
SOTAAN! ROMAN! ROMAN!
Roman
ja kansa
tukee
toisiansa
historian
taakka
kantaa
tähän saakka
SOTAAN!
SOTAAN! ROMAN! ROMAN!
Roman
ja kansa
löytyy
kaikkialta
uuden
päivän koitto
meidän
on voitto
SOTAAN!
SOTAAN! ROMAN! ROMAN!
Marauderen uusi sotalaulu ja sen myötä
sotahuuto oli pitkälti Renatan käsialaa, mutta kaikkien hämmästykseksi myös
analyyttinen Geb Manda oli osoittanut omaavansa lyyrikon lahjoja. Oli kaikille
selvää, että sotaan lähdettäessä kansan pitäisi olla yhtenäinen. Eipä sillä,
että kukaan olisi hetkeäkään kuvitellut minkäänlaisen kapinamielialan kytevän
sen enempää Roman II:n saarella kuin mantereellakaan.
Sodan alkuhetki ei ollut salaisuus.
Päinvastoin. Roman II:n kaduilla oli jaettu ilmaista simaa ja lekaa kaikille
kansalaisille aamusta lähtien. Naistentalot olisivat Roman II:n kustannuksella
auki seuraavaan aamuun asti.
Kaikki silmäätekevät olivat kerääntyneet
Keskuspalatsin hovikatedraaliin. He seurasivat Roman II:a, joka kannettiin
kantotuolillaan ulos. Palatsin pihamaalla odottivat juhlapäivää varten
valmistetut vankkurit.
Ne olivat talonkokoiset ja niitä veti kaksi
kertaa kymmenen hevosta. Puolet vetohevosista oli valkoisia ja puolet mustia.
Mustavalkoisina pareina hevoset vetivät koristeltuja ja kullattuja vaunuja läpi
kaupungin. Väki katujen varsilla oli juhlatuulella ja huusi äänensä käheäksi
ylistäessään johtajaansa.
Vankkurit oli mitoitettu niin, että ne
mahtuivat juuri ja juuri kulkemaan pitkin katuja ihmisten väistyessä nauraen
Roman II:n tieltä sivukujille. Lopulta päästiin Kideportista ulos.
Sodanjulistuksen jälkeen vaunut jätettäisiin torille muistuttamaan myöhemmin
tulevia sukupolvia historiallisesta hetkestä.
Väentungos oli valtava, eikä juhlahumu
pysynyt kurissa. Ihmisiä tallautui kuoliaiksi kaikkien yrittäessä päästä
mahdollisimman lähelle Roman II:sta. Tungos oli jatkuvaa tönimistä ja hurmiota.
Lapsia nostetiin olkapäille.
Kiihko ei sallinut väen pysähtyä auttamaan
kaatuneita ja he tallautuivat jalkoihin. Huuto alkoi matalana ja rytmikkäänä:
Ro-man, Ro-man, Ro-man… Ylistyshuudoissa II oli lupa jättää puhumatta, vaikka
muuten siitä saatettiin rangaista vähättelynä.
Renatan valitsemat bardit aloittivat
säkeiden laulun. Väki oppi kerralla huutamaan yhteen ääneen SOTAAN! SOTAAN!
ROMAN! ROMAN! Muissa säkeissä oli alkeellinen marssimainen melodian tynkä.
Sekin upposi kansaan muutaman kerran hapuilun jälkeen, eikä ammattibardeja enää
tarvittu laulattamaan väkijoukkoa.
”Roman ja kansa” raikasi tauotta. Tuntui,
että edes muurit eivät voineet pidätellä sen voimaa. Marauderen voimaa! Roman
II:n voimaa!
Vankeja ja jälkeenjääneitä tuotiin häkeissä
sillalle. Niitä kantavat vartiosoturit joutuivat raivaamaan tiensä väkisin
väkijoukon läpi. Verenhimoon päässyt kansa ei olisi malttanut odottaa,
Torilla oli kaksi isoa juhlakoroketta.
Matalampi oli aavistuksen verran ihmisiä korkeampi. Sillä istuivat marauderen
kenraalit. Toinen koroke oli askeleen korkeampi ja sillä oli Roman II:n ylin
johto.
Kyril ja Geb Manda olivat ilmeettömiä ja
lähes kyllästyneen näköisiä. Thanos Zai ei kyennyt salaamaan uuden asemansa
mukanaan tuomaa voitonriemua kasvoillaan. Renata tuijotti arastelevan näköisenä
poikaansa enemmän kuin mitään muuta.
Inex Theia oli onnistunut ujuttamaan
Myrdethin korokkeelle, vaikka tämän paikka ei ollut siellä. Naiset olivat
tuijottaneet väkijoukkoa halveksien, mutta riemastuivat, kun vankihäkkejä
alettiin kantaa paikalle.
Marauderen hailiput liehuivat joka puolella.
Niiden värejä täydensivät alapuolella liehuvat klaaniviirit. So-taan! So-taan!
Ro-man! Ro-man! Rytmikkään huudon voima kasvoi hitaasti, mutta varmasti.
Roman II itse istui vankkureidensa päälle
rakennetulla valtaistuimella. Istuin oli hänen tärkeimpien alaistensa pään
tasolla. Roman II:n oma pieni pää keikkui korkealla kaiken muun yläpuolella.
Armoa anelevia vankeja alettiin heitellä
sillalta alas. Väkijoukko kohahti ja hurrasi jokaisen heiton jälkeen. Kiihko
kasvoi. So-taan! So-taan! Ro-man, Ro-man…Vangit loppuivat. Huuto jatkui, mutta
hitaasti kaikki kääntyivät katsomaan valtaistuimellaan olevaa Roman II:sta.
Hänen kasvoillaan oli tuttu ivallinen hymy.
Roman II ei pitänyt kiirettä. Hän katseli rauhassa ympärilleen ja tavoitti tarkoituksella
vuorotellen Geb Mandan, Thanosin ja Kyrilin katseet.
Se oli odotettu hetki. Roman II:n puheet
olivat saaneet väkijoukon monta kertaa hurmioon, jonka kaltaista he eivät
olleet muuten kokeneet. Se oli mielentila, jota he odottivat kuin kissat
lämmintä maitoa. Tämä kerta olisi erilainen. Nyt julistettaisiin alkavaksi se,
mitä kuumeisesti oli odotettu jo usea vuodenkierto. Nyt koettaisiin kiihkon
huipentuma. So-taan! So-taan! Ro-man! Ro-man!
Roman II nousi ja kohotti kätensä. Ihmiset
hiljenivät vähitellen ja tuijottivat hallitsijaansa odottaen. Lopulta Roman II
mutisi jotain kuin itsekseen. Ihmiset hätääntyivät. Mitä tämä oli? Mitä Roman
II nyt sanoi? Roman II mutisi uudestaan hiukan kovempaa. Vieläkään se ei
kuulunut. Ihmiset höristivät korviaan ja kallistivat päätään Roman II:n
suuntaan. Lopulta se kuului.
”Rakastatteko te minua?”
Kyllä rakastamme. Totta kai. Enemmän kuin
mitään muuta. Enemmän kuin naistani. Enemmän kuin lapsiani. Totta kai. Aina.
Iankaikkisesti. Ihmiset mumisivat hämmentyneinä osaamatta tehdä muutakaan.
Roman II puhui vähän kovemmin.
”Rakastatteko te minua?”
Kyl-lä. Kyl-lä. Ai-na. Ai-na. Ihmiset
tavoittelivat rytmiä ja alkoivat saavuttaa sen. Lopulta se löytyi ja rytmikäs
huuto alkoi. Ra-kas-tam-me. Ra-kas-tam-me. Ra-kas-tam-me. Aikansa kuunneltuaan
Roman II oli tyytyväinen ja vaihtoi kysymystä.
”Miksi te voitatte minulle sodan?”
Pienen hämmennyksen jälkeen tarpeeksi moni
sai ajatuksesta kiinni ja aloitti rytmikkään huudon, johon kaikki yhtyivät.
Rak-kau-desta…rak-kau-des-ta…rak-kaudes-ta… Väkijoukko tavoitti tahdin ja
aloitti hurmioitumisen. Rak-kau-des-ta…rak-kau-des-ta…Roman II yhtyi
nyökytellen rytmiin ja näytti kädellään merkin, milloin karjui kysymyksensä
säännöllisen poljennon väliin.
”Miksi te olette valmiita kuolemaan?”
”Miksi te olette valmiita uhrautumaan?”
”Miksi te olette valmiita tappamaan?”
”Miksi te olette valmiita voittamaan?”
”MIKSI TE TUOTTE MINULLE MAAILMAN?”
Väkijoukko vaipui ennen kokemattomaan
hurmioon. Osa ei myöhemmin edes muistanut, miten juhla oli päättynyt. Ihmiset
nauroivat, itkivät ja halasivat toisiaan. Mikään aiempi ei vastannut tätä
hurmosta, joka paisui yli äyräidensä.
”Roman ja kansa” alkoi kaikua. SO-TAAN!
SO-TAAN! RO-MAN! RO-MAN! Taivas repesi huudon voimasta.
Näin syntyi marauderen sotahuuto. Se
kuultiin ja opittiin tuntemaan kautta maanpiirin. Sotaan, sotaan, Roman, Roman.
Se huudettiin rakkaudesta Romaniin. Roman ja kansa laulettiin rakkaudesta
Romaniin.
Se huulilla tapettiin. Se huulilla tehtiin
hirmutekoja. Rakkaudesta Romaniin. Se huulilla raiskattiin ja kidutettiin.
Rakkaudesta Romaniin. Se huulilla orjuutettiin ja tuhottiin. Rakkaudesta
Romaniin. Se huulilla maanpiiri sytytettiin palamaan.
Roman II nousi seisomaan ja nosti toisen
kätensä. Väkijoukko hiljeni. Roman II katsoi vielä kerran ympärilleen. Hän
laski kätensä antaen merkin. Kideportin päällä olevat torvensoittajat
puhalsivat. Torvet soivat ja niiden ääni kaikui kautta Roman II:n katujen. Kaikki
kynnelle kykenevät hakivat torvensa ja puhalsivat oman sävelensä yhteiseen
pauhuun.
Se kantoi pitkälle ympäri Kidesillan kyliä,
joissa kaikki sotatorven omistajat kaivoivat sen esiin ja puhalsivat
soittimeensa riemumielin ja sydän ylpeydestä täyttyen. Pauhu eteni mantereelle
asti kuin viestikapula ja sielläkin kaikki meriviikinkien sukua olevat etsivät
torvensa ja yhtyivät kuulemaansa säveleen.
Aluksi torviin olivat puhaltaneet kymmenet
soittajat. Sitten kymmenen kertaa kymmenen torvea oli soinut. Lopulta sotaa
olivat puhaltaneet vielä kymmenen kertaa useammat torvet pitkin rannikkoa
ilman, että kukaan lopulta kykeni niiden määrää laskemaan. Sotapauhu täytti
marauderesukuiset ylpeydellä, mutta kaikki muut pelolla.
Maailmanaika oli kulunut loppuun.
Viikinkisodat olivat alkaneet.
KRUUNUTON
KUNINGAS
JOUTSENSOTURI
SAVANNIKUNINGATAR
TÄHTILAPSI
HENKILÖT:
Aenis,
Valeren kuningatar
Aldon,
maraudere, Ragghu Zain meritietäjä
Alex,
sylvadre, sepänpoika
Alosius,
pilvipuutarhuri
Anaq,
talollinen Zanaaqissa
Anon,
portaille jätetty, Zeon luutnantti
Arex,
maraudere, Romanin pikkuveli
Argon
Meleagor, maraudere, allastelakoiden päällikkö, myöhemmin muuta
Aslaug,
mylläri Rajaseudulla
Baghur,
maraudere, Feldonin henkivartija
Barclay
de Finbar, merikapsteeni, Dux Malor
Cantor,
bardi ja paljon muuta
Cian
Ri Tarik, Merilinnakkeen komentaja
Dain,
Imoren luutnantti
Darran,
maraudere, veteraani
Diara,
sylvadere, äiti kalastajakylästä
Dragoslav.
Virilen tiedustelu-upseeri
Durus,
Apiarin valtias
Dyer
Morgar, maraudere, Romanin ykkösnyrkki
Eintan,
uroszarog
Eintana,
naaraszarog
Eleana,
Valeren kuningatar, Aeniksen täti
Elizabeth
ye Awak, Kaksoisjään maan viimeinen matriarkka
Eria,
valere
Erika,
abbedissa, Agora Eon
Fedor,
zapata, Rautavaltakunta
Feldon,
maraudere, käskijä
Ferus,
valere, henkivartiokaartin päällikkö
Fida,
orpo
Fiona
ye Zaza, vähämatriarkka, Thulebeth
Furkan,
vuoritietäjä
Gargan
Ged, maraudere, Dyer Morgarin ykköskomentaja
Ger
Gorgan, maraudere, Ragghu Zain alipäällikkö
Geb
Manda, maraudere, myöhemmin muuta
Gia
(Gia G, GG), valereneito
Gregorius,
apotti, Agora Eon
Grriik!,
maakansa
Grubana,
maraudere, naistentalon emäntä
Gudrun
Thora, valkyria
Henrika,
arkkitietäjä
Hjörtur,
mylläri Rajaseudulla
Hortez,
varastetun mausteen kauppaaja Apiarissa
Hrl
Hrl, taivasihminen
Hronan,
sylvadere, Agora Eeonin tietäjä
Imore,
suistolainen ja paljon muuta
Inex
Theia, maraudere, myöhemmin muutakin
Ingrid,
sylvadere, jäljestäjä, myöhemmin muutakin
Janos
Sadek, taiteilija
Jaxia,
zindare, myöhemmin muutakin
Jenny,
sylvadere, kievarinpitäjän tytär
Johan,
sylvadere, myöhemmin muutakin
Karin,
sylvadere, Jennyn sisko
Kiral,
susi
Krystalyn
den Thia, Dux Malorin seitsemännen kehän ritari
Kyril,
maraudere, arkkitietäjä
Kulagan,
maraudere, Lumilinnakkeen komentaja, Rex Arctica
Lamar,
luotsina esiintynyt Virilen tiedustelu-upseeri
Layla
ye Zeit, vähämatriarkka, Thulebeth
Lucrezia,
maraudere, vakoojakokelas, myöhemmin muutakin
Marq
Palen, atandare, joutsenkuningas
Maur
Phaon esisukua Tivadar, kaupparuhtinas
Meria,
valaslaulajien kantaäiti
Mi
Thaon esisukua Laventia, kaupparuhtinas Quarun tytär
Myrdeth,
lahkokuningatar
Myron
de Lycros, Dux Malorin viidennen kehän ritari
Petur,
ruttopakolainen
Qa-Uunuk,
qi-beneth-kansa
Qe-Anak.
qi-beneth-kansa
QQ
Enok, sotamammutti
Quaru
Thaon esisukua Laventia, kaupparuhtinas
Ragghu
Zai, maraudere, klaanipäällikkö
Rand,
pikkupoika Filiuksessa
Rautaleuka,
pohjandoggi
Razan
Hurja, maraudere, hallitsija
Reinhold,
sylvadere, miekkamies
Rendor,
ryöväri
Res
X, poika ja apina Nardrogalta
Rion
pan Thad, runosoturi
Renata
Zen, maraudere, myöhemmin muutakin
Rodjak,
maraudere, hallitsija
Roman,
maraudere, hallitsija,myöhemmin muutakin
Roman
II, Roman ja Trans
Rose,
valere
Ruber,
sylvadere, Rajaseudun rottien päälliköitä
Rufus,
sylvadere, kirvessoturi
Rydon,
isävaltias
Sahar,
sylvadere, jäljestäjä, myöhemmin muutakin
Sandor,
Ragghun palvelija
Santos,
varastetun mausteen kauppaaja Apiarissa
Shaun
Phaon esisukua Tivada, kaupparuhtinatar
Suza
ye Vivi, Thulebethin matriarkka
Sylvain,
uhrimetsästäjä
Tender
Viga, maraudere
Thanos,
maraudere, Renatan poika
Trans,
jälkeen jäänyt jätti
Uku
Tamir, meri-ihminen
Ulgur,
sylvadere, Korpiklaanin päällikkö
Vaclar,
Imoren luutnantti
Vaclar
Dain, Imoren poika
Valerie,
tyttö
Vladek
Heikko, maraudere, hallitsija
Wolfred
pan Khad, runosoturi
Yagmur,
sylvadere, Ulgurin äiti
Yanna,
valere, suffra
Ye
Amos, ylipappi, Nardroga
Yksikäsi-Kartz,
korikallon viivanvetäjä
Zaan,
maraudere, vakoojakokelas, myöhemmin muutakin
Zania,
zindarekuningatar
Zeo
pan Yang, runosoturi
Zelda,
palvelija, kalamuija
Zerkon
Ren, maraudere, myöhemmin muutakin
Zoran
Greb, maraudere, myöhemmin muutakin