NYT GWEN
66
Gwenin armeija
Tiikerit aistivat sen ensimmäisenä. Jäällä
tapahtui jotain. Ne tulivat levottomiksi. Muutama meriviikinki kääntyi
katsomaan taivaanrantaan. Siellä oli piste. Se kasvoi nopeasti. Täplä kasvoi
hahmoksi. Sen liike tuntui jäässä. Hahmon täytyi olla painava, koska sen kulku
tuntui. Lumen ympäröivän pyörylän kasvu kiihtyi. Sen täytyi lähestyä vauhdilla.
Ingrid riemastui.
”Gwen!”
Disat Gwen tiesi, mitä edessä oli. Imgridin
disat oli toiminut. Hän ei epäröinyt. Hän ei hidastanut. Gwen ja QQ Enok
tulivat vauhdilla päin Dyer Morgarin armeijaa. Meriviikingit eivät ehtineet
tehdä mitään. Ykköskomentaja oli vain tuijottanut mielikuvitusvauhdilla
lähestyvää mammuttia. Se ei voinut olla todellinen.
Osa sotureista tapaili keihäitään, mutta ei
kyennyt keksimään, miten vuorenkokoista ja tuulen nopeudella liikkuvaa lihaa
voisi heittää yhtään millään. Gwen yksinkertaisesti rysäytti armeijasta läpi.
Sapelitiikerit kyyristyivät vaistomaisesti
loikkaamaan mammutin kimppuun, mutta olivat sisäistäneet kuuliaisuuden. Ne
eivät hyökkäisi ilman isäntänsä lupaa. Mammutin ruho jätti jälkeensä kymmeniä
kuolleita tai pahoin rusentuneita meriviikinkejä. Gwen ei kiinnittänyt niihin
mitään huomiota. Hänen oli kyettävä tekoon, jota ei ollut aiemmin tehty.
Gwen tapaili pyyntöharppuunan käsiinsä.
Siihen oli sidottu pitkä köysikerä. Gwen aisti niemen. Sen lumen, jään ja koon.
Hän näki kaukana ajelehtivan Johanin, joka oli ehtinyt kauemmas kuin Dyer
Morgar. Gwen aisti etäisyyden, oman taitonsa ja voimansa.
Heitto olisi silti mahdoton, mutta QQ Enokin
vauhti voisi antaa lisää pituutta. Gwen antoi mammutin aistia niemen ja
keskittyi heittoonsa. Sen olisi onnistuttava.
QQ Enok teki Gwenin pyynnöstä sille jotain
täysin vaistonvastaista. Se kaatoi itsensä täydessä vauhdissa syöksymällä
syvään hankeen kylki edellä. Gwen keskittyi heittoonsa. Käsi oli takana
harppuuna heittovalmiina. Kun mammutin ruho törmäsi hankeen, Gwen riuhtaisi.
Mammutin ruho kynsi lunta ja jäätä kuin aura
peltoa ennen kuin pysähtyi niemen päähän. Gwen itse lensi ilmassa kymmeniä
askelia, mutta putosi onnekseen niemen viimeiseen hankeen. Haita kuhiseva
hyinen meri ei jäänyt kauas. Gwen ei ollut suunnitellut omaa selviytymistään
millään lailla.
Yksikään ihminen ei olisi kyennyt suorilta
jaloilta tai edes vauhtia ottamalla siihen heittoon. Harppuuna lensi kauniissa
ja pitkässä kaaressa kohti jäälautoilla ajelehtivia sotureita. Gwen tiirasi
hangesta heittoaan. Ei ollut mitään takeita, mihin se osuisi. Lautat saattoivat
muuttaa vedessä suuntaansa, vaikka tähtäys olisikin ollut kohdallaan. Harppuuna
voisi osua ajelehtiviin ihmisiin tai hajottaa osuessaan lautan.
Johan oli jo vaipunut pimeyden rajamaille.
Dyer Morgarin puheella ei ollut mitään väliä. Millään ei ollut enää mitään
väliä. Hän muisteli Giaa ja Europaa. Silloin rysähti. Johan ei tajunnut ensin mitä
näki. Askeleen päässä hänestä jäästä törrötti harppuuna.
Gwen ei malttanut olla kiljaisematta
riemusta pyristellessään ylös lumesta. Se oli onnistunut. Gwen katseli
kiristyvää köyttä ja alkoi pelätä uudestaan. Harppuuna saattaisi irrota, kun
lautan kulku pysähtyisi kuin seinään. Vielä pahempi vaihtoehto olisi, jos
nytkähdys saisi Johanin vierimään mereen keskelle haiparvea.
Gwen kiipesi takaisi jaloilleen nousseen QQ
Enokin selkään. Vielä pitäisi vetää Johan pois, jotta epätoivoinen yritys
onnistuisi ja hän saisi jäälautan lasteineen saaliikseen.
Johan katseli kiristyvää köyttä tajuamatta,
mitä näki. Enemmän vaistolla kuin tietoisesti hän ymmärsi, mitä tapahtuisi, kun
se olisi kiristynyt loppuun. Johan alkoi haroa melkein voimattomalla kädellään
kohti harppuunaa. Hän ylsi siihen juuri ja juuri.
Johan piti harppuunasta kiinni niin hyvin
kuin kykeni. Köysi kiristyi loppuun ja lautta pysähtyi nytkähtäen. Johanin ote
oli kirvota, mutta piti. Jää kesti, vaikka ritisikin kummallisella äänellä.
Johan lauttoineen alkoi hitaasti palata mammutin vetämänä kohti rantaa. Pian
hän ohittaisi Dyer Morgarin lähietäisyydeltä.
Meriviikingin tila ei ollut juuri Johania
parempi. Hän tajusi kuin sumun läpi, mitä oli tapahtumassa. Poika oli
pelastumassa ja hän kuolisi. Hän häviäisi. Raivo antoi Dyerille uutta voimaa.
Lautat kulkisivat kohta läheltä toistensa ohi.
Dyer Morgar kaivoi tikarinsa. Hän tähtäsi
samentuvien silmiensä läpi. Voimat olivat loppu. Hän ei kykenisi
vahingoittamaan poikaa heittämällä edes läheltä. Dyer Morgarin täytyisi
katkaista köysi. Se tuli lähelle. Meriviikinki tähtäsi. Hän heitti. Tikari
osui.
Dyer Morgarin ykköskomentaja, Gargan Ged,
katseli tuhoa uskomatta silmiään. Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksissä.
Komentaja oli ehtinyt jo vaipua haaveisiinsa. Hän nousisi Dyer Morgarin
tilalle. Tämän nimikin kirottaisiin typerän kaksintaistelun takia, mutta nyt
tapahtunut saattaisi tuhota hänetkin. Gargan Ged harkitsi nopeasti ja alkoi
jakaa käskyjä.
Sapelisoturit olivat hänen voimakkain
aseensa. Hän määräsi ne hyökkäämään niemelle. Pohjoismetsän poika otettaisiin
vangiksi kuten oli käsketty. Mammutti tapettaisiin, mutta nainen olisi hyvä
saalis moneen tarkoitukseen. Tarvittaessa hänet toki voitaisiin aina tappaa.
Myös muu saattue otettaisiin vangeiksi. Heidätkin vietäisiin Roman II:en. Se
olisi paras tapa. Vain vastaan hangoittelevat tapettaisiin. Koko sekasotku oli
vielä käännettävissä voitoksi.
Sapelisoturit levittäytyivät niemen halki ja
alkoivat marssia kohti mammuttia. Nainen oli kavunnut sen selkään. Eläin veti
hitaasti harppunoitua jäälauttaa kohti rantaa. Saattue saarrettiin.
Ykköskomentaja Gargan Ged ehti huvittua.
Saattueessa oli vain yksi taistelukelpoinen
soturi ja hänkin oli nainen. Olkoonkin ritarin näköinen. Muut näyttivät enemmän
tai vähemmän haavoittuneilta. Ilmeisesti se pieni ja paksu mies oli karannut,
koska häntä ei näkynyt. Komentaja tuhahti. Pelkurit. Kukaan ei jäällä pääsisi
pitkään pakoon ilman apua tai vetojuhtaa.
Dyer Morgarin tikari nirhaisi köyttä. Se ei
katkennut, mutta alkoi purkautua säie säikeeltä. Meriviikinki ei sitä itse enää
nähnyt. Hän menetti tajunsa ja ajautui kohti avomerta. Lautalta tippuva veri
sai hait aina vain röyhkeämmiksi. Ne tökkivät jäälauttaa kovempaa ja kovempaa.
Tajuton Dyer Morgar ajautui kohti reunaa.
Maalta yksikään tavallinen ihminen ei ollut
nähnyt Dyer Morgarin heittoa puhumattakaan katkeavasta köydestä. Vain Res X
erotti purkautuvat säikeet. Hän oli hengeltään ja lihaltaan erilainen kuin
muut. Kukaan ei tiennyt, että Res X:n kuulo oli kuin aralla antiloopilla ja
näkö kuin saalistavalla haukkapääskyllä. Res X tajusi ongelman. Pian lautta
ehtisi lähelle rantaa ja törmäisi muihin lohkareisiin. Köysi katkeaisi, kun
mammutti yrittäisi vetää Johanin lautan läpi.
Gwen oli keskittynyt tarkkailemaan
lähestyviä sapelisotureita tiikereineen. Hän pelästyi havaitessaan Res X:n
hiipineen lähelle. Tämä oli tohkeissaan. Poika osoitti merelle ja näytti
sormella vetoköyttä. Apina kirkui. Res X mölisi kiihkeästi, mutta Gwen ei
ymmärtänyt syytä siihen.
Poika hermostui. Hän alkoi keriä toista
köyttä kerälle itsensä ympäri. Hän ei lopettanut ennen kuin koko köysi pullotti
hänen vyötäröllään. Sen pää oli entuudestaan kiinni ohjaustangossa. Gwen ei
ehtinyt estää, kun Res X juoksi mammutin takapäähän. Hän veti esiin yhden
tylsistä bumerangeistaan. Poika asetti sen kireän vetoköyden päälle ja
pudottautui alas. Hän jäi ilmaan roikkumaan pitäen kiinni molemmin käsin
heittoaseestaan, jonka varassa alkoi liukua eteenpäin.
Mammutti oli niemellä niin paljon
korkeammalla kuin meren pinta, että Res X liukui alaspäin kasvavalla vauhdilla.
Samaan aikaan toinen köysi purkautui hänen vyötäröltään. Gwen juoksi mammutin
perään, mutta ei ehtinyt enää estää poikaa.
Res X liukui kuin tuulispää kohti Johanin
lauttaa. Uuden painon takia köyden purkautumisvauhti kiihtyi. Koko meri alla
kuhisi nälkäisiä haita. Johan hahmotti tajuntansa rajamailla jonkun tulevan
kohti. Hänen katseensa pysähtyi purkautuvaan köyteen. Johan ponnisteli
ollakseen pyörtymättä.
Kaikki tapahtui nopeasti. Res X oli lähellä
lauttaa, kun köysi napsahti poikki. Poika ja hänen kaulaansa kietoutunut apina
lensivät kohti lauttaa ja rysähtivät sen päälle. He olivat pompata saman tien
lautasta mereen haiden raadeltaviksi.
Johan keräsi kaikki voimansa ottaen angelen
avukseen. Hän sai ylävartaloaan aavistuksen nostetuksi ja löi kätensä alas
lähes sokkona. Toinen käsi nappasi kiinni harppuunasta ja toinen viime tingassa
Res X:n tukkapehkosta.
Johan ponnisteli, mutta ei kyennyt tekemään
muuta kuin pitämään kiinni. Res X:n ympärilleen kietoma köysi oli jo
loppumassa, kun vetovoimansa menettänyt lautta ajelehti uudelleen avomerta
kohti. Apina kirkui ja veteli poikaa hiuksista. Tätä sattui jo ennestään
Johanin ote. Nyt kipu sai hänet nousemaan jaloilleen. Johanin jo voimattomaksi
käynyt ote irtosi helposti.
Res X tuijotti harppuunaa, josta roikkui
loppuosa katkenneesta köydestä. Poika pinnisti. Hän tajusi, että apina halusi
hänen tekevän jotain. Jotain, jonka poika oli jo unohtanut. Vyötärön köysikerää
ei ollut jäljellä kuin hitunen. Poika ymmärsi. Hän alkoi kiertää köyden loppua
harppuunan ympäri. Johan oli menettänyt tajuntansa.
Res X otti vuorostaan harppuunasta ja
Johanin hiuksista kiinni, koska tämäkin oli tehnyt niin. Köysi kiristyi ja
nykäisy tuli. Se ei ollut voimakas, koska lautan vauhti ei ollut ehtinyt
kasvaa. Res X piti heidät lautalla. Mammutin veto rantaa kohti jatkui.
Gwen tuijotti. Hän ei ollut ikinä nähnyt
mitään vastaavaa. Hän ei ollut kuullut mistään vastaavasta edes saduissa.
Sapelisoturit lähestyivät. Johan ja Res X olisi saatava ennen hyökkäystä
rantaan. Mammutti ei voisi liikkua taistelussa vaarantamatta kaksikkoa. Liian
tempoileva veto taasen tipauttaisi pelastettavat haiden keskelle.
Riski oli otettava. Gwen pani mammutin
ryntäämään eteenpäin. Res X tunsi nykäisyn ja tarrautui kaikilla voimillaan
Johaniin ja harppuunaan. Apina hiljeni ja sulki silmänsä. Se puristi poikaa
kaulasta ja mumisi itsekseen.
Se oli kuin töyssyinen kyyti valjakossa.
Jäälohkareet kimpoilivat pois tieltä lautan kyntäessä voimalla niiden läpi
kohti rantaa. Res X:n ote oli irrota monta kertaa. Tajuton Johan heittelehti
lautalla. Res X:n käsivarsia alkoi särkeä. Hänen otteensa oli kirvota. Lautta
törmäsi rantaan.
Gwen löi tikarilla köyden poikki ja ryntäsi
mammutin ohjauspuun päälle. Hän otti harppuunat käsiinsä. Mammutti kohosi
takajaloilleen. Ensimmäiset tiikerit olivat jo hyökkäämässä. Ne tulivat
täydellä vauhdilla kohti loikatakseen mammuttiratsastajan kimppuun.
Res X pelkäsi. Raivostuneet hait tökkivät
rannassa kiinni olevaa jäälauttaa. Se alkoi irrota ja kohta se lipuisi takaisin
mereen haiparven keskelle. Res X oli loikkaamassa rantaan. Apina kirkui. Poika
jäi tuijottamaan Johania. Hän tajusi, että Johanin pitäisi maata maalla.
Res X:n käsiä särki. Hän alkoi silti vetää
Johania. Kun muu ei enää auttanut, poika tarrasi uudestaan Johania hiuksista
kiinni. Res X veti väkisin ja tuskaansa mölisten Johanin pois lautalta. Se
lipui takaisin mereen ja Johan jäi tajuttomana makaamaan rannalle.
Sapelisoturit olivat antaneet pedoilleen
tappokäskyn. Kaksi tuli jo kohti täyttä vauhtia ja loikkasi. Mammutti tasapainoili
takajaloillaan ja Gwen taiteili pysyäkseen ohjauspuulla. Hän heitti harppuunan
loikkaavaa tiikeriä kohti.
QQ Enok onnistui työntämään etujalkansa
toisen tiikerin eteen. Loikka pysähtyi valtavaan jalkaan. Tiikeri rysähti
takaisin lumeen, mutta käännähti salamannopeasti ympäri loikatakseen uudelleen.
Gwenin harppuuna osui loikkaavan pedon
rintaan. Hyökkääjä törmäsi päin mammuttia pudoten alas hankeen. Harppuuna
roikkui sen rinnasta. Tiikeri karjui raivoissaan, mutta ei kyennyt enää
loikkaamaan.
Gwen aikoi heittää haavoittunutta petoa
uudestaan, mutta kuuli huutoa. Tiikerit lähtivät perääntymään. Ne oli
komennettu takaisin. Sapelisoturien päällikkö näytti Gwenille alaspäin
käännetyn tangon päässä olevaa valkoista lippua. Se oli kaikkien tuntema
viesti. Antaudu tai kuole.
Gwen tajusi tilanteen. Vihollinen halusi
hänet elävänä ja se himoitsi Johania vangiksi. Gwen haluttaisiin luultavasti
teloittaa julkisesti tai antaa tenderelle. Vihollinen yritti voittaa kaiken.
Voiton tiellä oli vain Gwen ja hänen mammuttinsa.
Algideren sotapäällikkö katseli ympärilleen.
Saattue rannalla oli vihollisarmeijan ympäröimä. Ingridin viesti oli ollut
selkeä. Taistelukuntoa ei juurikaan enää ollut jäljellä. Haavoittuneiden edessä
oli vain yksi nainen miekka kädessä. Gwen tunnisti Krystalynin ja hymähti. Yksi
nainen vastaan armeija. Siinä ei mikään voima ja päättäväisyys taitaisi enää
auttaa.
Gwen Lumimyrsky katseli sapelisotureita.
Näitä oli petoineen vielä kymmenkunta, ja hän oli hädin tuskin selvinnyt kahden
ensimmäisestä hyökkäyksestä. Sotapäällikkö katsoi takanaan rannalla makaavaa
Johania ja häntä silittelevää Res X:ä. Tähänkö oli tultu? Gwen laski katseensa
alas.
Sapelisotureilla oli oma päällikkönsä, mutta
nyt hänkin oli Gargan Gedin käskettävissä. Dyer Morgarin ykköskomentaja päätti
seurata, mitä toinen käskijä saisi mammuttinaisen kanssa aikaan. Kunnia Johanin
vangitsemisesta jaettaisiin joka tapauksessa. Gargan Ged hymähti. Saattue ei
karkaisi mihinkään. Ehkä se antautuisi pienellä odottelulla. Naiset olisivat
mukava saada vangeiksi vahingoittumattomina.
Gwen nosti katseensa kohti taivasta.
Vaihtoehtoja ei ollut. Karulla jäätiköllä ne olivat aina olleet harvassa. Gwen
irrotti otsanauhansa ja antoi hiustensa liehua vapaana merituulessa. Gwenin
väärän väriset hiukset olivat aina määrittäneet häntä. Iltarusko kultasi Gwenin
vaalean pehkon ja muutti sen kultaiseksi. Se näky sinetöi vanhan Gwen Tuliharja
nimityksen osaksi hänen legendaansa.
Sinä päivänä punaisen lumen niemellä tehtiin
sankaritekoja, joista iltanuotioilla laulettaisiin sukupolvien ajan. Kukaan ei
etukäteen olisi voinut arvata, että suurimmista niistä vastaisivat
jälkeenjäänyt poika ja nainen, joka oli syntynyt väärän väriset hiukset
päässään.
Gwen puhui disatin kautta QQ Enokille, jotta
se tietäisi, mitä oli tulossa. Hän nousi seisomaan ohjauspuun päälle harppuunat
molemmissa käsissään. Mammutti lähti kohti vihollista.
Sapelikomentaja katseli ja tuhahti.
Mammuttihuora halusi päästä hengestään. Se ei tainnut tajuta, mitä sillä oli
vastassa. Petoja oli koulutettu myös mammuttitaisteluihin. Tämä olisi niiden
tulikaste oikeaa vihollista vastaan. Tähän mennessä raadellut mammutit olivat
olleet vanhoja ja vankeudessa olleita lihakasoja simaorjia ohjauspuunsa päällä.
Nyt revittäisiin kappaleiksi oikea sotamammutti.
Lähempää sapelikomentaja erotti Gwenin ja
myös hänen himonsa heräsi. Komentaja halusi Gwenin itselleen ennen viimeistä
rangaistusta. Hän määräsi vain neljä sapelisoturia petoineen hyökkäämään.
Tiikerit komennettiin piirittämään ennen ihmistappoa. Se oli ollut yksi
vaikeimmin opetettavista asioista. Veren haistaneet pedot eivät aina kyenneet
noudattamaan sitä.
Tiikerit hyökkäsivät yhtä aikaa kiinni
mammutin kylkiin ja raatelivat lihaa irti. QQ Enok karjui ja nousi
takajaloilleen. Se ei kuitenkaan voinut mitenkään puolustautua. Gwen pysyi
hädin tuskin pystyssä. Hän yritti heitellä petoja harppuunoilla, mutta mammutin
vääntelehtiminen teki osumisesta mahdotonta. QQ Enokin revitystä lihasta vuosi
valtavasti verta. Punaisen lumen niemi alkoi saavuttaa saman värin kuin
kuuttien metsästysaikaan.
Gwen aisti mammutin hädän. Tämä tajusi
kuolevansa. Tiikerit jatkoivat raateluaan. Yksi Gwenin epätoivoisista heitoista
osui valkoisen tiikerin kaulaan. Kipu sokaisi sen. Kaikki opetukset unohtuivat
ja se kynsi tiensä mammutin kylkeä pitkin sen selkään. Toinen harppuuna osui
sitä rintaan. Se ryntäsi raivoissaan heittäjää kohti ja loikkasi.
Gwenille ei oikeastaan jäänyt aikaa
reagoida. Hän pudottautui ottaen kiinni syöksyhampaasta. Peto lensi vauhdilla
mammutin pään yli pitkälle hankeen, mutta kääntyi yllättävän nopeasti takaisin
hyökkäykseen, vaikka harppuunat törröttivät sen lihasta.
Gwen otti köydestä kiinni kavutakseen
takaisin, kun raastava kipu iski hänen jalkaansa. Yksi tiikereistä oli hypännyt
ja lyönyt viiltävillä kynsillään hänen jalkaansa. Terävät kynnet repivät lihan
reidestä nilkkaan. Hän pääsi silti mammutin päälle.
Gwen yritti ponnistaa seisomaan
ohjauspuulle, mutta tajusi jalkansa olevan käyttökelvoton. Tiikeri alapuolella
kyyristyi loikatakseen. Gwen tajusi sen päässeen hänen verensä makuun ja
tulevan kimppuun, vaikka vihollinen olikin aluksi selvästi pyrkinyt vain QQ
Enokin vahingoittamiseen.
Tiikeri oli keskittyessään vähän aikaa
liikkumatta. Gwen ehti tähdätä ja heitti. Harppuuna osui petoa silmien väliin.
Se kuoli välittömästi.
Saman tien keihäistä haavoittunut tiikeri
tuli lumen läpi ja jatkoi samalla vauhdilla mammutin kylkeä pitkin Gwenin
kimppuun. Hän sai enemmän onnella kuin taidolla nostettua harppuunan itsensä ja
pedon väliin. Raivosta sokeutunut tiikeri törmäsi terään, joka lävisti sen
kurkun.
Peto jäykistyi ja romahti Gwenin päälle.
Pudotessaan alas se onnistui viimeisillä voimillaan kynsäisemään Gweniä. Käpälä
repi ammottavat haavat turkistenkin läpi Gwenin vatsaan ja kylkeen.
Samaan aikaan toiset kaksi tiikeriä olivat
tehneet perusteellista työtä. QQ Enokin kyljet olivat veristä lihamössöä ja se
putosi polvilleen etujalkojensa varaan. Kaksi vahingoittumatonta tiikeriä
kiersi muristen haavoittunutta kaksikkoa. Ne noudattivat vielä käskyä, eivätkä
hyökänneet ihmisen kimppuun.
Pedot ryntäsivät vierekkäin mammutin kylkeen
vielä kerran ja pitivät etukäpälillään kiinni runnellusta eläimestä- Samalla ne
repivät kidoillaan ja voimakkailla takaraajoillaan lisää lihaa irti. Niiden
karjunta teki muiden äänien kuulemisesta mahdotonta.
Gwen tunsi QQ Enokin hengen liukuvan
pimeään. Hän ei itsekään ollut varma pysyisikö kauan tajuissaan. Gwen ei
päässyt enää pystyyn ja horjui toisen polvensa varassa mammutin pään päällä.
Nainen ja ratsu vaistosivat sen toisistaan. Vielä kerran.
QQ Enok antoi vasemmanpuoleisten jalkojensa
pettää ja yritti kaatua mahdollisimman vauhdikkaasti. Tiikerit yrittivät päästä
paniikissa pois päälleen kaatuvan vuoren alta, mutta niiden kynnet olivat
kiinni liian syvällä lihassa.
QQ
Enok kuoli jysähtäessään tappajiensa päälle. Toinen tiikeri musertui sen alle.
Toinen oli päässyt puoliksi pois, mutta vastustamaton paino murskasi sen selän
ja takajalat. Tiikeri kiskoi itsensä turvaan, mutta kykeni enää vain raahaamaan
murskautunutta takapäätään.
Sapelikomentaja tuijotti uskomatta silmiään.
Hän ei muistanut, oliko kukaan ikinä onnistunut tappamaan sapelitiikeriä
avoimessa taistelussa. Zerkon Ren oli tappanut oman tiikerinsä, mutta se oli
eri asia. Nyt tämä nainen oli mammuttinsa kansa tappanut kolme ja murskannut
yhden lopettamiskuntoon. Gargan Ged määräsi joukkueellisen sotureitaan
etenemään niemeä pitkin.
Mammuttinainen valui verta ja nojasi
toisella kädellään kuolleeseen ratsuunsa. Toisessa kädessä hän piti harppuunaa,
vaikka ei selvästikään jaksanut edes kohottaa sitä.
Gargan Gedin sotureita tuli paikalle.
Sapelikomentaja päätti, että pelleily sai riittää. Hän määräsi soturit
piirittämään mammuttihuoran. Pianhan se pyörtyisi. Jos nainen jäisi henkiin,
hänet tuotaisiin sidottuna yöksi hänen telttaansa. Komentaja määräsi
parikymmentä miestä mukaansa ja lähti kohti niemen kärkeä. Tärkeintä olisi
ottaa Pohjoismetsän poika vangiksi ja viedä hänet Roman II:lle.
Sapelikomentaja viittoili kauempana olevalle
Gargan Gedille, mitä oli tekemässä. Tämä heilautti kättään suostumuksen
merkiksi. Molemmat miettivät samaa asiaa: Miten ottaa yksin kunnia?
Komentaja katseli alas rantaan viettävän
rinteen yläpuolelta. Näkymä oli hyvä, vaikka alamäki oli täynnä isoja
lumikumpuja. Jälkeenjäänyt silitteli tajutonta pohjoismetsäläistä. Komentaja
mietti, millaisia valtavia voimia tämän kerrottiin kantavan. Meressä kuhiseva
haiparvi kiehtoi häntä.
”Heittäkää idiootti mereen. Pistäkää tajuton
nelinkertaisiin kahleisiin ja kiertäkää kettinkiä ympärille. Sidotaan poika
vielä rekeen monin kerroin. Tiedätte, mihin se pystyy.”
Soturit olivat lähdössä alamäkeen, kun
rannan kaksikon eteen ilmestyi pieni, mutta rotevan oloinen mies iso
taistelukirves käsissään. Alex oli kiertänyt lumikumpareiden suojassa ystävänsä
avuksi. Hän ei halunnut odottaa, vaan lähti rauhallisesti kävelemään ylämäkeen
vihollista kohti.
Karskit ja kokeneet meriviikingit
kunnioittivat tavallaan tuota rohkeaa elettä, mutta kyse oli silti
vihollisesta. Osa naureskeli pilkallisesti. Komentaja oli nähnyt liikaa ihmeitä
samana päivänä, eikä halunnut ottaa minkäänlaista riskiä.
”Varsijouset! Tuli vapaa. Nopein palkitaan.”
Soturit alkoivat ladata jousiaan vauhdilla.
Komentaja arvioi, että puolet ehtisi ampua jo toisenkin laukauksen ennen kuin
mies olisi perillä, jos ei kuolisi heti. Siinähän käyttäisi matovoimiaan liha
täynnä marauderen vasamia.
Miehet kiersivät vauhdilla latauskoneistojen
kampia, mutta se ei näyttänyt hetkauttavan miestä millään lailla. Hän vain
käveli kohti. Ensimmäiset olivat valmiita ja nostivat jousensa olkiaan vasten.
Lumi räjähti. Lumi räjähti monessa paikassa.
Kukaan ei aluksi tajunnut, mitä se oli. Lumi ärjyi ja tuli kohti. Kumpareet
liikkuivat. Tai ainakin osa. Mitä tapahtui? Karhuja! Ne olivat jääkarhuja ja
hyökkäsivät. Osa kumpareista olikin karhuja. Ne hyökkäsivät meriviikinkien
kimppuun kirvesmiehen edellä. Ikään kuin tämä olisi komentanut niitä.
Jälki oli rumaa. Karhut huitoivat sotureita
käpälillään pois tieltään kuin lapset mailoillaan nahkapalloja. Takajaloillaan
Arctican pedot saattoivat olla kaksi kertaa miehen korkuisia. Se oli liikaa.
Muutamat ammutut vasamat näyttivät vain ärsyttävän niitä. Kuin hyttyset
inisemässä ihmisen korvassa. Soturit yrittivät tapailla miekkojaan, mutta eivät
nekään kädessä pärjänneet karhuille.
Jääkarhuja ei loppujen lopuksi ollut kuin
kolme, mutta ne olivat kaikki isoja uroksia. Sapelikomentajan ryhmällä ei ollut
mitään mahdollisuuksia. Kesti vain kyyneleen ja yli puolet sotureista oli
kuollut tai taistelukyvyttömäksi vammautunut. Loput pakenivat paniikissa kohti
manteretta vailla minkäänlaista järjestystä.
Karhut ja tiikerit vaistosivat toisensa.
Karhut olivat epätietoisia. Ne vaistosivat jotain uutta, joka ei kuulunut
jäätikölle. Karhut vaistosivat vieraslajin, mutta myös sen voiman. Ne eivät
tienneet miten reagoida. Myös tiikerit lopettivat levottoman liikehdintänsä.
Nekin vaistosivat voiman, joka ei ollut ainakaan vähäisempi kuin niiden oma.
Molemmat ymmärsivät, että eivät voisi elää yhdessä. Toisesta täytyisi tulla
kuningaslaji, mutta kummasta?
Gargan Ged katseli niemelle haluamatta uskoa
tapahtunutta. Hänellä oli pieni armeija komennossaan, eikä kukaan näyttänyt
saavan aikaan mitään. Nyt tapettaisiin kaikki muut paitsi pohjoismetsäläinen.
Gargan nosti kätensä pystyyn saadakseen kaikkien huomion, kun se kuului.
Ääni tuntui täyttävän koko taivaan. Se oli
vastustamaton ja se tuli joka puolelta, eikä suvainnut esteitä. Gargan Ged
kääntyi hitaasti katsomaan taakseen. Näky sai hänet jähmettymään. Samoin kävi
kaikille muille. Kaikki paikalla olevat silmäparit kääntyivät tuijottamaan
selkiensä taakse kohonnutta metsää.
Metsän reuna alkoi rannalta kaukaa
pohjoisesta ja kiersi pitkässä ja loivassa puolikaaressa heidät päättyen
rantaan kaukana etelässä. Mammutit seisoivat vieri vieressä. Niiden väliset
raot olivat kapeita. Se oli sittenkin enemmän seinämä kuin metsä. Mammuttien
luvun täytyi olla suunnaton. Ne olivat kaikki vielä isoja uroksia. Ne olivat
voimansa tunnossa olevia sotamammutteja, ja niiden päällä seisoi kokonainen
kansa.
Mammuttisoturit puhalsivat herkeämättä
sarvenkärkitorviinsa ja täyttivät metelillään koko maailman. Se oli
mammuttiheimot. Se oli algidere. Se oli Arctican mahtavin armeija. Se oli
Gwenin armeija.
Siihen hetkeen päättyivät punaisen lumen
niemen kamppailut. Se oli ohi. Rex Arctican suursodan ensimmäinen taistelu oli
käyty.