NYT DYER MORGAR JA JOHAN
65
Arex
Dyer Morgar riisui lihaksikkaan
ylävartalonsa paljaaksi hyytävästä merituulesta huolimatta. Musta angele kiemurteli
pitkin hänen vahvoja käsivarsiaan. Se oli yllätys. Toinen mustan kantaja ja
vielä meriviikinki. Johan näytti verikaistaleen toisessa päässä kovin pieneltä
vastustajaansa verrattuna. Dyer Morgar oli marauderen tunnetuin soturi ja Johan
poika metsäkylästä. Asetelma oli epätodellinen.
Angele tuotti lämpöä kantajalleen.
Myös Johan paljasti ylävartalonsa. Musta käärme ei luikerrellut pelkästään
ympäri käsivarsia. Se täytti Johanin selän, vatsan, kaulan ja teki viiruja myös
hänen kasvoihinsa. Dyer Morgar ja Johan katselivat hetken toisiansa. Sitten se
alkoi.
Johan ryntäsi käsittämättömällä nopeudellaan
veriniemen toiseen päähän. Jollain ihmeen tavalla Dyer torjui Instarin iskun
kilvellään, joka kesti. Sekin oli taivasterästä. Dyer ei ehtinyt iskeä
takaisin, mutta oli nyt valmiina Johanin kääntyessä. Instarin kärki kolahti
kilpeen ja hän oli saada Dyerin miekan kaulaansa.
Kaikkien paikalla olevien silmät tuijottivat
taistelevaa kaksikkoa herkeämättä. Silti kukaan ei kyennyt kunnolla erottamaan
iskuja ja torjuntoja. Ne olivat liian nopeita. Perusasetelma kävi silti
nopeasti selväksi. Angele tasasi voimat. Johan oli paljon nopeampi,
mutta Dyer Morgar oli taitavampi. Romanin ykkösnyrkki oli nähnyt ja kokenut
lukemattomia taisteluita. Johan ehkä oli itsensä Feruksen kouluttama, mutta
todellista taistelukokemusta hänellä ei paljoa ollut.
Johan oli voittanut kouluttajansa kerran
tämän ollessa varomaton tutun vastustajan kohdatessaan. Dyer Morgar ei
sellaiseen sortuisi. Hurja meriviikinki yritti osua taidolla Johaniin, mutta
tämä torjui ja ennen kaikkea väisti hämmentävän nopeasti. Siten ei kuitenkaan
voiteta.
Dyerin taistelutaito alkoi pitää Johanin
kaukana, eikä hän saanut iskujaan perille. Usein ensimmäisenä väsyvä taistelija
häviää, mutta miten kävisi nyt, kun loputtomalta vaikuttavaa voimaa kiersi
molempien lihassa. Johanilla ehkä enemmän, mutta Dyer Morgar oli kookkaampi ja
taitavampi.
Molemmat ymmärsivät, että pimeys saattaisi laskeutua ennen ratkaisua. Se
olisi Johanille eduksi. Hän saisi tilaisuuden yrittää pakoon pimeyden turvin.
Koko saattue saattaisi yrittää jotain. Dyer ei uskonut heidän pystyvän
livistämään armeijansa läpi, mutta mitä tahansa saattaisi tapahtua yön aikana.
Meriviikinki keskittyi ja kävi raivokkaaseen hyökkäykseen.
Johan oli hätää kärsimässä. Dyer Morgar ei
yksinkertaisesti antanut hänen enää väistää ja kääntyä, vaan tuli päälle
uudella raivolla. Se oli hyökkääjälle kuluttava tapa taistella ja johti usein
tappioon, mutta angelen kanssa riski kannatti ottaa. Dyerin iskut
satoivat kohti kaulaa ja välillä kilven alle jalkoja tavoitellen. Johan ei enää
kyennyt vastahyökkäyksiin. Hän vain torjui ja väisti.
Johan arveli, että Dyer Morgar ei kykenisi
pitämään yllä noin vahvaa hyökkäystä loputtomiin ja sen jälkeen olisi hänen
vuoronsa. Iskut tulivat lähelle. Liian lähelle. Aluksi torjuminen ja
väistäminen oli ollut lähes helppoa nopeusedun takia, mutta meriviikinki oppi
vastustajastaan kamppailun aikana. Se oli todellisen soturin merkki. Dyer alkoi
ennakoida Johanin liikkeitä ja tuli siinä isku iskulta taitavammaksi. Johanilla
oli jo pari pientä haavaa. Dyerillä ei ollut.
Meriviikinki ei Johanin hämmennykseksi alkanutkaan
osoittaa pienintäkään väsymisen merkkiä. Päinvastoin. Hän tuntui tulevan koko
ajan hurjemmaksi. Iskuja sateli kuin kokonainen joukkue olisi ollut vastassa.
Johan tajusi häviävänsä, ellei tekisi jotain. Hän vilkaisi pikaisesti taakseen.
Yllättäen Johan irtautui mittelöstä, juoksi vauhdilla kohti vesirajaa ja
loikkasi.
Dyer Morgar katsoi typertyneenä. Hän oli
ollut lähes taisteluraivon vallassa ja kuvitellut olleensa lähellä voittoa. Nyt
tuo vikkelä hiiri oli kääntynyt pakoon. Johan seisoi pienen jäälautan päällä,
joka kellui lähellä rantaa muiden samanlaisten keskellä. Ne olivat kooltaan
vain askeleen tai pari. Dyer Morgar hyppäsi itsekin samanlaiselle kelluvalle
alustalle ja lähti loikkimaan niitä pitkin kohti Johania.
Sahar ja Alex puristivat käsiään nyrkkiin
kaksintaistelua katsellessaan. Molemmat olisivat halunneet syöksyä Johanin
avuksi, mutta tiesivät sen olevan mahdotonta. Sahar ei ollut edes
taistelukunnossa ja heitä vartioivien soturien jalkajouset olivat vireessä.
Sahar ja Alex pistivät merkille, että
meriviikingit olivat vaivihkaa siirtyneet rannan tuntumaan heidän selkänsä
taakse. He näkivät sapelisoturit kunnolla. Tiikerit huokuivat voimaa
liikkuessaan hitaasti edes takaisin soturiensa edessä. Niitä ei voisi
vastustaa.
Muukin saattue tajusi, että toivo oli
mennyt. Jos Johan voittaisi, heidät tapettaisiin tai vangittaisiin joka
tapauksessa. Dyer Morgar halusi vain kunnian Johanin kukistamisesta joukkojensa
edessä. Hän halusi olla taas kansansa sankari Romanin vihan uhallakin.
Ehkä
hän laskelmoi suosion pelastavan hänet rangaistukselta käskyn rikkomisesta. Oli
vain yksi häviävän pieni mahdollisuus. Ingrid ponnisteli vahvistaakseen
yhteyttä Gweniin.
Sotapäällikkö Gwen Lumimyrsky oli
itseoikeutetusti saanut valita mammuttinsa. Se oli nimeltään QQ Enok.
Sotamammutti oli nuori uros ja kantoi pitkän sukunsa perintöä voimassa ja
nopeudessa. Gwen oli itse vastannut sen koulutuksesta. Mammuttiheimojen armeija
oli levittäytynyt Gwenin taakse täyttäen valkoisen autiuden. Gwen olisi ollut
yksin nopeampi, mutta ei halunnut jättää kansaansa.
Ingridin viimeinen disat oli hätähuuto. Gwen
tajusi, että se oli voimakkaampi kuin mihin tämän olisi pitänyt kyetä. Hän teki
päätöksen ja komensi soturinsa pois mammuttinsa selästä. Yksin hän saisi eläimestään
eniten irti. Gwen ei kuunnellut vastalauseita.
Hän jätti johdon ykköskomentajalleen. Muiden
lähdettyä Gwen antoi disatin yhdistää itsensä mammutin henkeen. Gwen sulautui
valtavaan ratsuunsa ja alkoi henkiä tälle tuulen nopeutta. Sinä päivänä disat
oli voimakas. Voimakkaampi kuin koskaan ennen. Mammutti lähti liikkeelle
jäätikköä pitkin askeleet kiihtyen. Gwen ei huomannut, että Res X oli
piiloutunut teltan makuuturkiksiin.
Liikkuminen jäälautoilla käänsi taistelun
Johanin eduksi. Hän oli nopeampi. Molemmat soturit loikkivat keinuvilla
jääalustoilla toistensa kimppuun ja iskivät. Johan onnistui liikkumaan
hankalilla lohkareilla kevyemmin, eikä Dyer Morgar päässyt enää yhtä
tehokkaasti hänen kimppuunsa.
Kamppailuun ilmaantui myös uusi tekijä, kun
ensimmäinen evä alkoi liikkua lohkareiden välissä. Johanista tippuva veri oli
houkutellut jäähait paikalle. Ne eivät olleet yhtä suuria kuin valkoiset
serkkunsa, mutta sitäkin verenhimoisempia. Veteen joutuminen tietäisi nopeaa ja
varmaa kuolemaa.
Johan sai ensimmäisen iskunsa läpi ja
Instarin terä tunkeutui Dyer Morgarin miekkakäden olkapäähän. Miekka irtosi
kädestä. Johan otti askeleen eteenpäin ja suuntasi tappoiskun kohti kaulaa.
Miekan irtoaminen oli kuitenkin ollut vain hyvin ajoitettu hämäys. Dyer
kyykistyi kuin salama ja nappasi miekan ilmasta toiseen käteensä. Johan ei
ehtinyt torjua, kun Dyer jatkoi kätensä liikettä iskien vastustajaansa
kainaloon. Haava oli pahin tähänastisista. Johan pääsi hädin tuskin
irtautumaan.
Molemmat soturit seisoivat omalla
jääkappaleellaan ja tarkkailivat toisiaan. He vuotivat verta. Hait hullaantuivat. Petoja kertyi koko ajan
lisää ja meri näytti kiehuvan niiden kuhinasta. Ikivanhojen
kaksintaisteluperinteiden mukaan hyökkääminen verta vuotavana olisi merkki
taistelusta kuolemaan saakka. Sitä kamppailu oli ollut muutenkin, mutta
molemmat tiesivät nyt varmuudella, ettei mikään voima saisi heitä keskeyttämään
ennen toisen kuolemaa.
Disat Gwen ja hänen mammuttinsa QQ Enok
kiisivät jäätikköä pitkin hyökkäävän pedon nopeudella. Se oli hurjaa menoa
millä tahansa mittapuulla. He jättivät taakseen pöllyävän lumen muodostaman
pilven, jonka laskeutuminen kesti useita kyyneliä.
Gwen Lumimyrsky seisoi kyyryssä ohjauspuun
päällä ja notkisti polviaan pysyäkseen tasapainossa. Mammutilla oli eläimen
lumen taju. Gwen sulautui mammuttiinsa ja aisti lumen entistäkin paremmin. Hän
kuiski eläimelleen lisää vauhtia. Hän yllytti. QQ Enok unohti varovaisuuden ja
rynnisti täydellä vauhdilla yli siitäkin jäästä, jonka hauraudesta vaisto
varoitti.
Gwen Lumimyrskyn ratsastuksesta on tehty
lauluja, mutta mikään sävel ei tavoita sen myrskyn rajuutta, joka tuona päivänä
kiisi tyhjän jäätikön yli. Muut jäivät kauas taakse. Nekin tulivat vauhdilla,
mutta itse jäätikkö ei ollut nähnyt sitä hurjuutta, mihin nainen ja mammutti
ylsivät.
Dyer Morgar ja Johan ajattelivat saman
ajatuksen samaan aikaan. Nyt riitti. Tästä oli tehtävä loppu. Ei olisi mitään
taktiikkaa. Ei olisi mitään varovaisuutta. Minä en enää väistäisi. Minä
tappaisin. Tai kuolisin. Johan ja Dyer tuijottivat tiukasti toisiaan ja
lähtivät tulemaan kohti jäälautalta toiselle hyppien.
Viimeinen heidän välissään oli tasainen,
mutta ohut jäälautta. He hyppäsivät sille yhtä aikaa ja iskivät yhteen.
Yllättäen Dyer Morgar ei käyttänytkään iskuvalmiina olevaa miekkaansa. Hän löi
kilpikädellään täräyttäen taivasterästä Johanin päähän.
Samaan aikaan hänen kylkensä jäi
suojattomaksi ja Instar upposi siihen. Meriviikingin miekka oli silti jo
iskemässä. Kilven isku löi kipinöitä Johanin silmiin, eikä hän kyennyt
torjuntaan. Dyer Morgarin terä osui häntä kaulan ja olkapään väliseen lihaan.
He
horjuivat toisiaan vastapäätä tajuntansa rajamailla. Kamppailijat kykenivät
seisomaan vain, koska heillä oli angele. Johan tunsi sen kiemurtelevan
sisällään ja nosti Instarin. Kerran vielä. Dyer Morgarin raivo antoi hänellekin
voimaa vielä yhteen lyöntiin. Kaikki oli kiinni siitä. He keräsivät loput
voimansa ja antoivat kaikkensa viimeiseen iskuun. Dyer oli pidempi. Hänen
teränsä tuli ylempää. Se ohjasi Instarin sivuun ja heidän molempien voima
kanavoitui yhteisiskuun jäälauttaan.
Jää murtui ja lautta halkesi kahteen
kappaleeseen. Taistelijat kaatuivat eri suuntiin. He molemmat makasivat omalla
jäälautallaan voimattomina ja verta vuotaen. He tunsivat elämän katoavan
lihastaan ja kykenivät enää vain tuijottamaan toisiaan silmiin. Hait sekosivat
lopullisesti mereen vuotavasta verestä. Ne tökkivät jäälauttoja niiden alkaessa
ajelehtia virran mukana avomerelle.
Etäisyys rantaan kasvoi. Se oli molempien
sotureiden loppu. Dyer Morgar puhui. Se ei ollut katkeraa puhetta. Se ei ollut
edes pelkäävän miehen puhetta. Sanat puhui soturi, joka ei pelännyt kohdata
kuolemaansa.
”Kaiken jälkeen joudun oman sukuni
tappamaksi. Olit hyvä vastus. Kuolemme kunnialla.”
Johan tuijotti Dyer Morgaria hämmentyneenä
ja kykenemättä puhumaan. Meriviikinki luki totuuden hänen kasvoiltaan.
”Etkö edes tiennyt, kuka olet. Sinä olet
serkkuni ja Roman II:n pikkuveli, Arex Zai.”
Dyer Morgarin röhönauru kantoi rannalle asti
virran viedessä heitä pois.