LUKU 56

 ENNEN GWEN

56 Lumimyrskyksi nimetty sotapäällikkö

   Disat Gwen ei uskonut sanaakaan jäätietäjien ja päälliköiden puheesta. Mokomatkin äijät olivat palelluttaneet päänsä. Kokonaisia heimoja oli kadonnut pohjoisessa ja nämä luulivat niiden uponneen lumeen ja jäähän. Katoamiset eivät voineet olla sattumaa. Kokeneet jääkulkijat eivät tipahdelleet railoihin, joita olivat mammuttiensa kanssa vältelleet koko ikänsä.

   Pohjoisessa vain yksi asia olisi voinut aiheuttaa tapahtuneen ja kaikki tiesivät, mikä se oli. Pimeäkansa! Olivatko nämä suuret päälliköt ja heidän lakeijansa työntäneet päänsä jäästä läpi ja katselleet pimeää merta? Tai ehkä he olivat unohtaneet panna turkislakin päähänsä lähdettyään tärkeilemästä ja höpisemästä nuotiopiiristä. Jäätuulet olivat välillä armottomia.

   Disat Gwenille ei annettu puheenvuoroa. Hänellä ei ollut asemaa nuotiopiirissä ja kaikki tiesivät hänen asiansa. Tendere muka saisi heimot katoamaan jäljettömiin. Jäätietäjät tuhahtelivat. Nyt oli tärkeämpää miettiä, oliko jään liikkeessä tapahtunut muutoksia, joita mammutitkaan eivät aistineet.

   Gwenin disatsisar Ynessa oli Albeq:n johtaman heimon disat. He sopivat yhteydenpidosta päälliköidensä selän takana. Gwenin piti saada isäänsä päällikkönä seurannut Nesq puolelleen, jotta voisi toteuttaa aikeensa.

   Se osoittautui yllättävän helpoksi. Nesq oli arka ja kokematon. Gwen ja moni muu ihmetteli, miksi nuotiopiiri oli valinnut juuri hänet. Entisen päällikön tyttärenä Gwenillä oli arvovaltaa heimon keskuudessa, eikä hän ujostellut käyttää sitä. Uutena päällikkönä Nesq käytännöllisesti katsoen söi Gwenin kämmeneltä.

   Albeq oli lähdössä pohjoiseen kartoittamaan perinteisiä jääreittejä Gwenin varoituksista huolimatta. Nesq ja Gwen heimoineen aikoivat seurata salaa niin suuren etäisyyden päässä kuin mahdollista. Gwenillä oli Ynessan kanssa voimakas disat. Nesq ryntäisi apuun, jos jonkinlainen hyökkäys tulisi. Ehkä kaksi heimoa pärjäisi.

   Ynessan pitäisi hyökkäyksen tullessa ilmoittaa omalle päällikölleen, että apua olisi tulossa. Silloin heidän täytyisi puolustautua viimeiseen asti ja jokainen kyynel olisi tärkeä.

   Gwen oli varma asiastaan. Matkan edetessä pohjoista kohti hän huolestui päivä päivältä enemmän. Hän tunsi disatin läpi myös Ynessan kasvavan pelon. Oli ydintalvi ja lumimyrskyjen aika. Ne pyyhkivät kaikki jäljet nopeasti pois. Vain disat mahdollisti seuraamisen. Gwen yritti jatkuvasti arvioida, kuinka nopeasti he ehtisivät paikalle tarpeen vaatiessa ja patisti Nesq:ta lyhentämään välimatkaa.

   Se tapahtui yöllä kuunvalon hangella. Gwen säpsähti hereille mammuttiteltassaan. Disatsiskon hätä oli suuri. Se tuntui lävistävän Gwenin pään. Hän huusi hälytyksen. Tästä oli jo sovittu. Soturit ottaisivat voimakkaimmat taistelumammutit ja ryntäisivät Gwenin perään. Tämä oli jo vauhdissa.

   Päällikkö Nesq jäi jalkoihin. Kukaan algideren sotureista ei edes ajatellut muuta kuin seurata Gweniä. Se oli vaistomaista. Hän oli synnynnäinen johtaja.

   He olivat huomioineet pimeyden etukäteen ja ottaneet käyttöön kolmen sukupolven sodan aikaisen keinon. He olivat kiinnittäneet mammuttitelttoihinsa ja ohjaussauvojen päihin soihtutelineet nähdäkseen toisensa ja kyetäkseen ryhmittäytymään hyökkäykseen. Disat Gwen ei niitä tarvinnut, sillä se oli hän, joka oli hyökkäyksen kärjessä ja johti algideren sodan ensimmäiseen taisteluun.

   Gwen ei soihdunvaloa olisi muutenkaan tarvinnut. Hangesta hohkaava täysikuun valo olisi riittänyt. Hän oli yhteydessä valtavaan ratsuunsa ja aisti tämän kanssa lumen ja jään. He rynnistivät jään yli uskomatonta vauhtia ja jättivät muut taakseen. Gwen ja eläin aistivat sen molemmat. Kuu oli menossa pilveen ja lumimyrsky oli nousemassa. Heidän pitäisi ehtiä perille ennen kuin kulku kävisi hitaaksi ja vaikeaksi.

   Ynessa oli rohkea. Hän oli algidere ja soturien sukua. Silti hänkin pelkäsi. Jotain oli tullut pimeydestä. Kimeä kirkuna oli kuulunut joka puolelta ja ottanut korviin. Pimeästä tullut oli silponut mammutteja. Jotain oli monta ja se vilahteli kuun hankivalossa.

   Ammottavia haavoja repeytyi mammuttien lihaan. Ynessa kirkui disatiin ja tunsi Gwenin vastaavan. Se rauhoitti. Gwen oli tulossa.

   Kuun valossa Ynessa näki hahmoja. Hän tajusi. Tendere! Pimeäkansan soturit tappoivat ja huusivat. Moni soturi kuoli. Tendere ei pelkästään tappanut. Se vammautti. Ne halusivat vankeja, Ynessa oivalsi. Kaikki mammutit olivat kaatuneet ja vuotamassa kuiviin. Jokin lensi pimeästä ja repäisi soturien kurkkuja auki. Huuto jatkui. Viesti oli selvä. Vankeus tai kuolema!

   Moni epäröi. Taistelussa oli aina mahdollisuus. Nyt edessä oli vain kuolema kurkku katkaistuna hangella. Ynessa värisi. Hän oli kuunnellut lapsesta asti kauhujuttuja siitä, mitä pimeäkansa teki orjilleen luolissaan. Hän aisti ja tunsi myrskyn nousevan.

   Ynessa päätti tekonsa. Olisi parempi kuolla lumikansan kuolema ja tulla haudatuksi lumeen, jonka päällä oli elänytkin. Hän veti tikarinsa esiin käydäkseen vihollisen kimppuun ja viesti disatjäähyväiset Gwenille.

   Vastaus oli halkaista Ynessan kallon. Se oli täynnä uskomatonta voimaa. Ynessa vilkaisi vaistomaisesti läheiseen rinteeseen ja näki ensimmäisenä sen, jota legendat eivät väsy kuvaamaan.

   Disat Gwen tuli rinnettä alas mammuttinsa ohjauspuun päällä seisten. Hänen vieressään loimottivat viimassa taaksepäin kääntyneet soihtujen liekit. Hänen takaansa nousi lumimyrsky raivoonsa sellaisella voimalla kuin se vain Rex Arcticalla voi tapahtua.

   Moni algideren henkiin jääneistä sotureista on myöhemmin väittänyt Gwenin silmien palaneen ja liekkien heijastuneen jäisestä rinteestä. Tämä on kuitenkin kerrottu vakavalla ilmeellä vain lapsille suunnatuissa iglutarinoissa.

   Se oli silti alku Gwenin legendalle ja lisänimelle sellaisena kuin se nykyäänkin ympäri jäätikköä vielä kerrotaan. Gwen ratsuineen hyökyi ja nosti myrskyn peräänsä. Ynessa katseli silmiään uskomatta, kuinka disat Gwen Lumimyrsky ohjasi epäröimättä mammuttinsa tenderen päälle ja alkoi talloa pimeäkansaa hengiltä myrskyn raivotessa ympärillään.

   Ynessa yritti varoittaa Gweniä. Pimeässä lensi jotain tappavaa. Gwenin taisteluraivo oli kuitenkin liian suuri. Disat ei läpäissyt sitä.

   Gwenin heimon muut soturit alkoivat saapua paikalle, mutta suurin osa tenderen sotureista oli jo kuollut. Gwen oli lassonnut itsensä alas ja jahtasi loppuja harppuunansa ja tikarinsa kanssa. Ynessa tajusi, että jotain oli muuttunut. Pimeä uhka oli poissa ja tenderen viimeiset vaikuttivat jotenkin kömpelöiltä. Se oli tietysti Gwen joka lopulta keksi asian ja nousi alkaneen sodan johtoon.

   Se muutti kaiken. Algidere ymmärsi olevansa sodassa. Tenderellä oli Yötaivaan soturit, jotka olivat onnistuneet tuhoamaan kokonaisia mammuttiratsastajien heimoja. Disat Gwenistä tehtiin heimonsa päällikkö epäonnistuneen Nesq:n tilalle ja hän pääsi nuotiopiiriin. Gwen muisti isänsä kertoneen Izaq-vuoriston lepakoista ja se sai jäätietäjät yhdistämään viisautensa.

   Loppu oli selkeästi pääteltävissä. Tendere oli valjastanut jättilepakot aseikseen ja ne olivat mammuteillekin tappava voima pimeässä. Yötaivaan soturit liikkuivat jään päällä. He näkivät jotenkin, koska olivat kyenneet jättämään luolansa. He olivat oppineet aseiltaan.

   Tenderestäkin oli tullut lepakoita. Lepakot ilmassa ja jäällä olivat tuhoisa voima, mutta miksi Nesq:n heimo oli säilynyt. Gwenin taistelu oli tiedossa, mutta miksi yksi pystyi vastustamaan moista voimaa.

   ”Lumi!”, Gwen oli henkäissyt.

   ”Lumimyrsky estää niiden pimeänäön. Lepakoiden ja sotureiden. Kirkuna vääristyy.  Meidän on saatava lumi liikkeelle, niin he eivät voita meitä.”

   He tekivät raudasta ja puusta siipirattaita, joita mammutit vetivät vauhdilla lumessa. Ne saivat lumen liikkeelle. Se pöllysi ja teki heimosta lumimyrskyn keskuksen. He harjoittelivat. Osa mammuteista opetettiin kiertelemään heimon ympärillä, jos hyökkäys tulisi.

   Uusi heimopäällikkö ja disat Gwen Lumimyrsky otti vastuun ja lähti itse johtamaan vapaaehtoisista koottua sotaheimoa kohti pohjoista. Taktiikka toimi. Yötaivaan soturit taistelulepakoineen tulivat. He menettivät kaksi mammuttia, mutta sitten lumi laskeutui. Lepakot pakenivat. He tuhosivat Yötaivaan soturit. Gwenin vaatimuksesta he jättivät ruumiit jäätymään pystyyn.

   ”Meidän vuoromme lähettää viesti. Jonkun päällikön on pakko saada asiasta tieto ja raivostua.”

   Itse valoruhtinas Thanos oli se, joka tuotiin paikalle ja raivostui. Hän oli ajatellut soturiensa hävittävän mammuttiheimoja yhden kerrallaan ja levittävän siten kauhua. Nyt hän määräsi kaikki hyökkäykseen.

   Nuotiopiiri oli yksimielinen. Gwen Lumimyrsky nimettiin algideren mammuttiheimojen sotapäälliköksi. Gwen yhdisti erillään vaeltavat heimot armeijaksi ja lähti itsekin hyökkäykseen. Varovaisten äijien neuvot nuotiopiirissä eivät häntä innostaneet.

   ”Mitä luulette niiden tekevän, jos me odotamme?”

   Pian täysimittainen sota riehui ympäri pohjoista Arcticaa. Se oli yön ja päivän sotaa. Se oli kylmää ja armotonta kuin jäätikkö, jolla sitä käytiin. Jäätyneet ruumiit katosivat lumeen ja jäähän. Kuolleita ei haluttu laskea. Heitä oli liikaa. Jäätynyt liha ei haise, kuului katkeroitunut sananparsi tovereiden hävitessä ikuisen lumen peittoon.

   Yötaivaan soturit hallitsivat yötä. Heimot kaivautuivat lumeen ja naamioivat mammutit lumikinoksiksi, jotta pimeänäköiset eivät löytäisi niitä. Päivisin osat vaihtuivat. Lepakot katosivat luoliinsa. Ellei tendere ehtinyt itse luoliin, kaivautui se vuorostaan lumeen.

   Piilot paremmin löytävällä osapuolella oli etu. Mammuttiheimoilla oli parempi lumen taju. He olivat eläneet ikänsä jäätiköllä. Yötaivaan soturit joutuivat ahtaalle ja vetäytyivät hiljalleen takaisin Izaq-vuoristoa kohti.

   Thanosin valon dynastia oli kasvanut. Hän oli siittänyt paljon valonäköisiä, joista vanhimmat olivat jo miehiä ja naisia. Valoruhtinaan jälkeläisille ei annettu sokeanäköä. Thanos oli halunnut heidän oppivan tappamisen ja orjuuttamisen. Hän oli lähettänyt kaikki sotaan vastoin isävaltiaiden neuvoja.

   Thanos aisti voiman mammuttiheimojen takana. Niitä johti joku hänen veroisensa. Sitä oli vaikea hyväksyä. Samaan aikaan Gwen Lumimyrskyn legenda levisi ympäri jäätikköä ja kantautui isävaltiaiden korviin. Thanos raivosi aluksi. Isävaltiaiden kasvattamana hän ei kyennyt käsittämään, että oli häviämässä naisen johtamalle armeijalle. Raivo laantui pian. Thanos tunnisti älyn ja voiman sellaisen kohdatessaan. Hän päätti muuttaa strategiaansa.

   Thanosin uusi sota ei kuitenkaan ehtinyt alkua pidemmälle, sillä itse Zerkon Ren puuttui asiaan. Thanos oli hyökännyt liian aikaisin. Hänen olisi pitänyt pitää kiinni sopimuksesta ja odottaa, kunnes maraudere etelässä olisi valmis. Zerkon Renin viesti oli kova ja yksiselitteinen. Aselepo!

   Thanos tunsi itsensä typeräksi. Seuraavalla kerralla olisi osoitettava malttia. Liittolainen ja kumppani etelässä odotti vahvistuksia. Kokonainen laivasto purjehtisi ennen pitkää Arcticalle. Zerkon ja maraudere tarvitsivat aikaa. Sapelisoturit otettaisiin käyttöön. Tiikereitä opetettaisiin taistelemaan joukolla mammutteja vastaan.

   Osa nuotiopiiristä puhui aselepoa vastaan. He olivat voitolla. Gwen arvioi, että he kykenisivät ajamaan yötaivaan soturit takaisin vuorille muutamassa kuunkierrossa, mutta entä sen jälkeen? He olivat jäätikkökansa. He eivät kykenisi hyökkäämään pimeäkansan luoliin.

   Sokeanäköiset vahvistuisivat ja tulisivat uudestaan vielä suuremmalla voimalla. Tappiot olivat olleet raskaita. Aselepo auttaisi heitäkin. Jotain uutta pitäisi keksiä.

   Gwenin puhe oli viisasta. Kukaan ei keksinyt, miten puhua sitä vastaan. Olkoon aselepo. Jäätietäjien pitäisi miettiä asiaa. Ehkä lähettää joku mantereen Agora Eoniin, vaikka siellä harvoin jäätikön asioista tiedettiin. Liitto mantereen jääkansan kanssa tulisi uusia. Ehkä veljillä ja siskoilla olisi uutta viisautta. Sotapäällikkö Gwen sopikoon rauhan ehdot.

   Sitä ennen Gwen yritti jotain muuta. Hän otti yhteyttä eteläisen Arctican rannikkoheimoihin. Hän tiesi marauderen vastaisen kapinahengen kytevän voimakkaana jopa Zanaaqissa. Siihen oli silti vaikea luottaa. Simaorjuus riehui voimakkaana ja ilmiannot sekä tietovuodot olivat arkipäivää.

   Gwen mietti katkerasti, että marauderen ei tarvinnut tehdä mitään, kun kapinalliset simapäiten välillä lähes juoksivat heidän syliinsä.

   Sotapäällikkö Gwen Lumimyrsky tajusi selvästi, mihin kaikki oli johtamassa. Hän oli heimoineen kahden vihollisen välissä. Ainakin toinen vahvistuisi. Ehkä molemmat. Sen jälkeen mammuttiheimot olisivat loukussa kahden rintaman sodassa. Viholliset yhdistäisivät väistämättä voimansa. Pahimmassa uhkakuvassa he olivat jo solmineet salaisen liiton.

   Kaikille heimoille ei riittänyt disatsisarta. Pian yhteydenpito olisi silti välttämätöntä. Gwen tarvitsi haukkapääskyjä ja haukkapuheen taidon. Etelän kapinallisilla oli molemmat. Ne piti saada pohjoiseen. Se oli vaikea operaatio, mutta onnistui.

   Haukkapuhuja oli maraudereltä karannut vanki. Hän oli paetessaan onnistunut viemään muutaman meriviikinkien haukkapääskyistä.

   Niiden käyttö olisi vaikeaa tai mahdotonta, koska lintujen olisi välillä pitänyt päästä lentämään Vihersaaren Luulinnakkeille. Haukkapääskyt olivat levottomia, mutta  eivät ne sentään kuolleet koti-ikäväänsä. Disat auttoi haukkapuheessa. Gwenistä ei turhan nopealla aikataululla tullut hyvää, mutta hän onnistui välttämättömässä. He yrittivät opettaa muita, vaikka linnut ja aika alkoivat käydä vähiin.

   Gwenillä oli myös ajatus siitä, mitä saattaisi tapahtua. Maraudere oli joukolla Arcticalla. Oli luultavaa, että sen perässä purjehtisi ennen pitkää myös meriviikinkien vihollinen ja Gwenistä alkoi näyttää siltä, että vihollisen vihollinen saattaisi kohta olla ainoa ystävä ja siihen pitäisi saada yhteys.

   Sotapäällikkö Lumimyrsky oli huolissaan tapaamisesta. Valokuningattarista ja valoruhtinaista oli jo kuultu huhuja, mutta tietoa ei juurikaan ollut. Hän oli aistinut valtavan älyn ja voiman pimeäkansan strategiassa, eikä ollut varma, miten neuvottelut pitäisi käydä.

   He tapasivat lumidyynin päällä. Molempien henkivartijat odottivat dyynin ja tasahangen rajalla. Gwen ja Thanos olivat ilman aseita tai ainakaan niitä ei ollut näkyvissä. Gwen oli silti sitonut lassonsa vyöhönsä kiinni. Hän huomasi Thanosin tuijottavan sitä. He molemmat tajusivat asian samaan aikaan. Oli ollut pikkutyttö, pikkupoika ja lasso.

   Thanos ei vaivautunut näyttämään nololta. Hän oli ylimielisen ivallinen.

   ”Ei tällä kertaa.”

   ”Luuletko, että haluaisin?”

   ”Ei enää tappamista. Te ette tule vuorten lähelle. Me emme tule jäätikölle vuorten varjoa pidemmälle.”

   Gwen nyökkäsi. Asia oli sillä selvä. He molemmat tiesivät rauhan olevan valetta. Sota alkaisi heti, kun toinen vahvistuisi riittävästi. Sotapäälliköt eivät vain tienneet, mitä toinen viime kädessä halasi. Kaksikko unohtui tuijottamaan toisiaan. Tämä oli jotain uutta. Thanos oli saanut loputtomasti naisia siitä asti, kun oli miehuutensa saavuttanut. Mutta niillä ei ollut ollut tämän naisen voimaa. Se hämmensi.

   Gwen oli luullut kokeilleensa jo kaikkea, mutta miehessä oli jotain muuta. Raakaa vetovoimaa, jota hän ei kyennyt…jota hän ei halunnut vastustaa. He suorastaan tunsivat siteen välillään. Se oli voima, joka veti heitä toisiaan kohti. He havahtuivat. Henkivartijat alhaalla alkoivat hermostua. Thanos osoitti puolen päivän aurinkoa.

   ”Huomenna.”

   Gwen nyökkäsi.

   Gwen tiesi, että se oli järjetöntä, mutta tuli silti. Thanos odotti dyynin laella. Himo oli jo polttavaa, kun he kävivät toistensa kimppuun. Se oli tenderen raaka ja väkivaltainen tapa. Siinä ei ollut jälkeäkään heimojen hyväilyistä tai toisen kunnioittamisesta. Se vei Gwenin mukanaan. Liha määräsi, henki tuli perässä ja se tuntui hyvältä. Gwen ei tiennyt mitä ajatella.

   Jälkeenpäin he olivat kietoutuneet puoleksi pois revittyjen turkistensa kanssa samaan kasaan. Kylmä hanki alkoi tuntua paljaalla iholla. Thanos oli rauhallisen näköinen, vaikka oli täysin poissa tolaltaan. Gwen tunsi poltteen alkavan uudestaan sisällään. Hän hillitsi itsensä ja osoitti aurinkoa.

   ”Kuunkierto.”

   Thanos nyökkäsi.

   Siitä se alkoi. He eivät enää puhuneet. He eivät tarvinneet puhetta, mutta he tarvitsivat toisiaan kykenemättä perustelemaan tapaamisiaan edes itselleen. Se jatkui ainakin vuodenkierron. Gwen ei enää ollut varma. Oli vain tapaaminen ja seuraavan odottaminen. Tietenkään se ei voisi jatkua loputtomiin, mutta Gwen ei halunnut myöskään ajatella tapaamisten loppuvan.

   He eivät puhuneet kertaakaan sanaakaan.

   Eräänä päivänä Thanos ei enää tullut. Gwen katseli horisonttiin kykenemättä erittelemään tunteitaan. Yhdestä asiasta hän oli varma. Jos rakkaus oli ohi, niin pian tulisi sota. Gwen jäi miettimään, voisiko hän vakavissaan käyttää himostaan sanaa rakkaus. Hän ei tiennyt, mutta toisesta asiastaan hän oli sitäkin varmempi. Nyt alkaisi sota.

SEURAAVA LUKU KAHDEN VIIKON KULUTTUA.