NYT INEX THEIA
38
Rakkautta ensi silmäyksellä
Vanha Darran lenkkasi kainalosauvansa kanssa
kiertäen ylösalaisin käännetyn viikinkilaivan ja arvioi aluksen kuntoa.
Puujalka hiersi taas. Mikään ei auttanut vaivaan. Vanhuksen kannatti kuitenkin
tehdä parhaansa. Paikkaamalla laivoihin tulleita reikiä tienasi vielä
elantonsa. Sai syödäkseen muutakin kuin vain ohutta vehnävelliä. Kerran
kuunkierrossa tienestit riittivät jopa lekaleiliin!
Darran muisteli mielellään kunnian päiviä
Razanin joukoissa. Puhukoot muut pahaa, mutta Darranille Razan oli ollut se
ainoa ja oikea johtaja. Hän olisi mielellään uhrannut tämän puolesta vaikka
henkensä. Roman II:n aikana jalka oli mennyt pahaisella partiointiretkellä
Pohjoismetsässä. Darran muisti kirota sylvaderen jäljestäjää, joka oli
kehdannut teeskennellä kuollutta.
Darranin katse pysähtyi omituiseen
kaksikkoon, joiden ratsut lönköttelivät hitaasti Kidesiltaa eteenpäin. Hevoset
olivat selvästi loppu. Ne olivat tehneet matkaa ilmeisesti vaikka kuinka kauan
vailla kunnollista hoitoa ja lepoa. Kaikki ei ollut muutenkaan kunnossa.
Mies oli selvästi alisteinen naiselle. Sen
näki kehon kielestä. Moinen ei kuulunut maraudereen. Naisen tehtävä oli
palvella miestä ja alistua kyselemättä tämän tahtoon. Olihan tietysti
poikkeuksia kuten se salaperäinen Renata ja…ja…Inex. Darran värähti
tahtomattaan, kun ajatus Inex Theiasta tuli hänen mieleensä.
Etummaisena ratsastavan naisen olemuksessa
oli jotain kummallista. Tällä oli vaatteiden alta pilkottavia tatuointeja.
Sekin oli omituista. Marauderessä tatuoinnit olivat miesten etuoikeus. Ne
kertoivat soturikunniasta, joka oli saavutettu voitetuissa taisteluissa.
Kulku Kidesillalla oli vapaata Kideportille
asti. Siellä matkaajat joutuisivat tarkkaan syyniin ennen kaupunkiin pääsyä.
Kaikki tiesivät silti aivan hyvin, että Renatan johtama tiedustelu valvoi
Kidesillan kulkijoita reitin varren kylissä ja pikku kaupungeissa. Moni tiesi
aivan hyvin, kelle mennä kertomaan omituisista kulkijoista.
Yleensä Roman II:en uskaltautui omien
lisäksi vain kauppiaita, lähettiläitä ja viestinviejiä. Kaikki oli helppo
tunnistaa. Tapana oli, että kulkijat julistivat viireillään, keitä olivat.
Outoja näkyi vain harvoin ja usein heitä seurattiin. Darran antoi katseensa
kiertää Kidesiltaa. Aivan oikein! Kulkijoita oli harvakseltaan, mutta
tiedustelun mies oli helppo tunnistaa. Kaksikko oli jo Renatan miesten
seurannassa. Heitä odotettaisiin portilla.
Darran hymähti itsekseen. Hän ei olisi
halunnut olla kulkijoiden paikalla, jos heillä ei olisi esittää oikeaa asiaa
tuloonsa. Vanhus säpsähti. Kaksikko oli tulossa kohti. Darran hermostui. Asiat
olivat hyvin. Hänellä oli työ, vaikka olikin rampa. Lähikrouvissa häntä
kunnioitettiin veteraanina. Jos hänet sotkettaisiin johonkin, kaikki saattaisi
olla mennyttä.
Darran ei kuullut, mitä nainen sanoi. Hän
tuijotti tämän hampaita. Ne oli viilattu teräviksi. Naisen katseessa oli jotain
omituista. Ilman hampaitaan ja pelottavaa tuijotustaan tämä olisi ollut
viehättävä, jopa eroottinen. Darran oli raiskannut tarpeeksi monta puskahuoraa
kyetäkseen mielestään arvioimaan naisen kuin naisen. Kulkija puhui uudestaan.
”Onko kaupunkiin vielä pitkä matka? Meidän
pitäisi syödä. Löytyykö tältä saarelta paikkaa?”
Darran ajatteli nopeasti ja puhui
hätäisesti.
”Vielä kaksi saarta ennen Kideporttia.
Olette siellä vielä tänä iltana. Seuraavalla saarella on hyvä krouvi. Aivan
lähellä.”
Matkakumppanina ratsastanut mies piti
katsettaan maassa kaksikon jatkaessa matkaansa. Darran huokasi helpotuksesta.
He eivät olleet huomanneet kotisaaren krouvia, joka jäi hänen taakseen muutaman
puun varjoon. Pelko palasi saman tien. Tiedustelun mies tuijotti häntä
tiiviisti ratsastaessaan ohi ja jatkaessaan matkalaisten seuraamista.
Darran tiesi, että olisi vain ajan kysymys,
kun häneltä tultaisiin kysymään keskustelusta. Hän todella toivoi, että
kaksikko oli oikealla asialla. Varmuuden vuoksi Darran ontui sauvansa kansa
kohti krouvia. Oli parasta juoda lekaleili saman tien. Ehkä se jäisi hänen
viimeisekseen.
Myrdeth ja Sylvain saapuivat illansuussa
Kideportille. Tori oli juuri tyhjentymässä. Viimeiset myyjät työnsivät
kärryjään takaisin kaupunkiin. Hedelmiä ostanut rahvas oli jo poistunut
paikalta. Muutama perhe lapsineen oli jäänyt katselemaan Kidesillan kuuluisaa
auringon laskua. Pilviverho peitti kuitenkin taivaan ja muutama pisara ilmoitti
saapumassa olevasta sateesta.
Myrdeth oli ollut jo pitkään tietoinen
seuraajasta. Hän ei yllättynyt, kun heidät pysäytettiin. Aseet otettiin pois.
Pienen odottelun jälkeen saapui soturi, joka oli selvästi vartiopäällikkö. Hän
ei vaivautunut kyselemään mitään.
”Te lähdette käymään Inexillä. Odotatte
vuoroanne sisäpihalla.”
Käydä Inexillä oli Roman II:ssa saanut uuden
merkityksen. Enää ei ollut kyse hauskanpitoretkestä Neitsyttorniin. Nyt sillä
tarkoitettiin vapauttavan totuuden kertomista Inex Theian kellarikammioissa.
Sinne joutuivat väärinteoista epäillyt ja tuntemattomat kulkijat. Ihan vain
varmuuden vuoksi. Myrdeth ei tätä voinut tietää ja oli tyyni heidän seisoessaan
vartioituna muurin vieressä.
Yllättäen päällikkö ja vuorossa olleet
soturit jähmettyivät. Itse Renata Zen marssi sisäpihalle. Hän meni suoraan
Sylvainin luo.
”Sinut on tunnistettu. Olet Lamar.
Rautavaltakunnan tiedustelukomentaja Dragoslavin oikea käsi. Meillä on paljon
puhuttavaa.”
”Saammeko sen jälkeen turvan?”
”Jos uskon puheesi. Ellen, Inex selvittää
asian pohjamutia myöten. Minusta olisitte hyödyllisempiä henki ja liha
terveinä. Päättäkää itse. En usko, että haluatte tutustua Inex Theiaan.”
Silloin se tapahtui. Tilannetta salaa
seurannut Inex tuli paikalle suu muikeassa hymyssä, joka kauhistutti monia.
Asentoon jähmettyneet soturit yrittivät olla vapisematta ja pysyä
huomaamattomina. Samaan aikaan auringon viimeiset säteet osuivat pilvipeittoon
jääneestä raosta suoraan Myrdethin kasvoihin.
Inex jäykistyi jääden tuijottamaan
lahkokuningatarta, joka ei myöskään liikahtanut. Myrdethin kasvot jähmettyivät
suun jäädessä raolleen. Naiset eivät kyenneet tekemään muuta kuin tuijottamaan
toisiaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Inex Theian ja Myrdethin rakkaustarina on
kirjattu Merian Kuohuvien merien lauluihin nimellä Verilaulu. Se on
käärö, jota kukaan ei halua avata.
SEURAAVA LUKU KAHDEN VIIKON KULUTTUA.