ENNEN RENATA ZEN
8
Luodon Thanos
Inex Theia ja Renata Zen tupsahtivat
viileästä kellarista ulos helteeseen. Tytöt siristelivät silmiään kirkkaalta
taivaalta helottavassa auringossa. He huomasivat pojat toisella puolella pihaa.
Renatan velipuoli, Zerkon Ren, ja Zoran Greb harjoittelivat miekkataistelua
hikeä pursuten.
Dyer Morgar ja Geb Manda seisoskelivat
ylimielisen näköisenä katselemassa. Kaksikon olemuksesta näki, ketkä olivat
lähdössä miehuuskokeeseen ja ketkä tarvitsivat vielä harjoittelua. Kuumuus oli
sietämätöntä, mikä oli Razanissa harvinaista. Tytöt siirtyivät pihapuiden
varjoon. He olivat usein nuorten tapaan keskustelleet, mitä haluaisivat
elämällään tehdä. Renata päätti epäröinnin jälkeen uskoa Inexille
salaisuutensa.
”Osallistun naisten kokeeseen. Haluan meritietäjäksi.”
”Oletko hullu? Et pääse tietäjäksi, vaikka
selviäisit hengissä. Yksikään nainen ei ole päässyt.”
”En jää kenenkään kodinhoitajaksi. Viettelen
Aldonin. Synnytän ukolle ja hän opettaa minua. Äijä katselee nuoria tyttöjä
kiima silmissään. Vilauttelet sille itsekin.”
”Minusta on mukavaa härnätä miehiä. Morgar
kävi viimeksi ihan kuumana. Kalu seisoi, mutta minä en anna pojille. Hankin
miehen, jolla on valtaa. Kiedon hänet pikkusormeni ympärille.”
Puhuessaan Inex nosti jalkansa penkille,
jolla istui. Hame valahti alas paljastaen kaiken. Renata huomasi Dyer Morgarin
hätkähtävän. Hän oli kyllästynyt Inexiin. Neiti Theiaa ei ollut taaskaan
kiinnostanut Renatan puhe, vaan vain oma jalkoväli.
Renatan olisi tehnyt mieli lähteä, mutta
marauderessä ylimystön lapsilla oli vain toisensa. Orjien tai rahvaan
kakaroiden kanssa kaveeraaminen ei tullut kysymykseen. Renata oli myös uteliaan
kiinnostunut Geb Mandasta. Kuka tiesi, mitä olisi tapahtunut ilman Renatan
himoa meritietäjäksi. Olisi liian suuri riski hankkia siemen lähipiiristä. Sitä
varten olivat rahvaasta nousseet soturit, jotka eivät uskaltaisi puhua.
Naisten koe ei ollut helppo. Tytön tuli
hankkiutua raskaaksi valitsemansa miehen kanssa. Synnytyksen koittaessa hänet
vietäisiin paljaalle luodolle. Vene hakisi äidin ja vauvan takaisin kahden
päivänkierron kuluttua. Turhan usein noutajat kohtasivat vain tyhjän luodon.
Talvisin sentään luodolle sallittiin hutera
mökki, jossa oli pieni tulisija. Polttopuu täytyi etsiä itse ja toivoa, että
ajopuuta oli ajelehtinut luodon rannoille. Naisia ei usein nostettu
marauderessä merkittävään asemaan, mutta harvat valitut olivat kokeen
suorittaneena sitäkin kovempaa tekoa. He halveksivat eniten heikkoutta, jonka
katsoivat itse voittaneensa.
Renata ei ollut varma, saisiko hän Aldonin
uskomaan isyyteensä. Äijä oli saatava laukeamaan sisään ainakin kerran. Hän
havahtui ajatuksistaan. Inex oli sanonut jotain.
”Kysyin, että onko Zerkonilla iso?”
”Mistä minä tiedän? En tirkistele veljeäni.”
”Velipuoltasi ja varmasti tirkistelet.
Kyyläät myös Gebiä. Pyydetäänkö ne tänne?”
Renata kielsi. Inex oli turhan
tarkkanäköinen, eikä Renata halunnut sotkea suunnitelmiaan, vaikka myönsi
itselleen tuntevansa vetoa Gebiä kohtaan. Ei Zerkonkaan ollut poissa laskuista.
Renata nauroi itsekseen. Olihan tällä iso. Hän oli nähnyt velipuolensa
hyväilevän itseään. Oli silti parempi, että Inex pysyisi kaukana. Dyerin
härnääminen saisi riittää.
”Menetkö taas vahtimaan Arexia, kun miehet
lähtevät?”
Inex pudisti tarmokkaasti päätään.
”Ne ottavat vauvan mukaansa. Minulle riittää
piikominen. Haluan valtaa, enkä aio porsia luodolle sen takia.”
Renata suutahti.
”Sitäkö luulet saavasi levittämällä pillua
Dyerille?”
”Itse ajattelit imeä vanhan äijän likaista
kyrpää.”
Tyttöjen suukopu äityi sanaharkaksi. Se ei
ollut ensimmäinen kerta, kun he riitelivät miehistä. Renata katui kertoneensa
haaveestaan päästä meritietäjäksi Aldonin kustannuksella. Hän tajusi saavansa
kuulla aiheesta loputtomiin. Oli aika unohtaa Inex ja keskittyä
tavoitteeseensa. Suuttuneena hän juoksi takaisin sisälle.
Kesä ja helteet jatkuivat. Renata vältteli
Inexiä, kunnes melske herätti hänet eräänä yönä. Renata näki, kuinka
vartiosoturit retuuttivat verisen Inexin kellariin. Palvelijat juorusivat
tapahtuneen. Se pysäytti. Hän oli ohimennen epäillyt Inexin rääkkäävän eläimiä,
mutta ei ollut uskonut kasvinkumppaninsa menevän noin pitkälle. Renata pyrki
seuraavana päivänä katsomaan Inexiä, mutta turhaan. Oli odotettava miesten
paluuta.
Renata oli myös katsomassa, kun Ragghu
kotiuduttuaan jakoi käskykorokkeelta oikeutta. Hän ei tiennyt, mitä odotti.
Maraudere saattoi olla armoton, mutta se myös kunnioitti häikäilemättömyyttä.
Roman oli ollut mitätön mato, jota Renata itsekin oli pilkannut. Matorääpäleen
toimimattomat kolme jalkaa olivat olleet pihan tyttöjen vakipilkan aihe.
Inex ei silti voisi välttyä rangaistukselta.
Neitsyttorni oli järkytys. Sinne ei yleensä tuomittu tärkeimpien sukujen jäseniä.
Renatan kävi erimielisyyksistä huolimatta Inexiä sääliksi. Kukaan ei toipunut
tornista entiselleen. Tornivauva oli häpeä, jota joutuisi kantamaan
loppuelämänsä.
Yleensä neitsyttorniin suljettiin vasta
kierron vakiinnuttua. Torniemäntä piti lukua hedelmällisistä päivistä. Ne
olivat ansioituneiden soturien juhla-aikaa. Klaanipäällikkö valitsi palkittavat
soturit. He saivat tehdä torniin suljetulle yön ja seuraavan päivän, mitä
lystäsivät. Emäntä valvoi, että vuoro vaihtui seuraavaksi yöksi. Tornineitsyt
katsottiin vapaaksi naiseksi, kun hän oli raskaana vailla keskenmenon vaaraa.
Synnytettyään vapautettu olisi vauvoineen
yksin. Paras mahdollisuus olisi löytää rahvaasta noussut soturi, jolle
synnyttää lisää jälkeläisiä. Haaveet vallankäyttäjästä Inex voisi unohtaa.
Renata saapui paikalle, kun Inex raahattiin torniin. Moni muukin halusi nähdä
sen. Toisten kärsimys oli marauderessä usein pienen juhlan aihe. Renata ei
tavoittanut Inexin katsetta. Hänen kasvonsa olivat välinpitämättömän
ilmeettömät. Kuin millään ei olisi mitään väliä. Renata ei olisi suonut hänen
kohtaloaan kenellekään.
Klaanipäällikön ja meritietäjän palattua
elämän olisi pitänyt palautua normaaliksi, mutta uutinen levisi nopeasti.
Vammavauva puhui ja kaveerasi isänsä kanssa. Oli aikoihin eletty. Eikä sekään
vielä mitään. Matoa kärrättiin ympäriinsä. Sillä oli musta silmälappu ja se
oikein hymyili löhötessään kärryissään työnnettävänä velttojen tynkiensä
kanssa.
Ragghu Zai ei ottanut Arexin katoamista
välinpitämättömästi. Hän lähetteli aluksi päivittäin haukkapääskyjä etelään.
Zai palatsista ratsasti ulos tämän tuosta myös tiedustelun sotureita. Saapuneet
viestit eivät rauhoittaneet levotonta päällikköä. Sen tekivät vasta
metsästysretket. Ragghun rakkain harrastus oli ollut tavallista pidempään
tauolla miehuuskokeen takia.
Meritietäjäänsä päällikkö ei huolinut
mukaansa retkille. Renata sai tilaisuuden tehdä lähempää tuttavuutta tulevan
mentorinsa kanssa. Se osoittautui yllättävän helpoksi. Tytöstä naiseksi
puhkeamassa ollut Renata oli jo aikaisemmin herättänyt Aldonin huomion. Tyttö
ei ollut enkelikasvoinenkaunotar Inexin tavoin, mutta mukava katsella, eikä
vanha tietäjä enää paljoa kasvoista välittänyt. Halu palvella olisi uuden
oppitytön tärkein ominaisuus.
Zait olivat klaanin mahtisuku. Zen ja
Ren-suvut eivät olleet paljoa vähäisempiä. Oli epätavallista, mutta ei
ensimmäinen kerta, kun meritietäjä otti oppitytön, eikä oppipoikaa.
Oppipallilta ei automaattisesti päässyt tietäjäksi, vaan oppilas työskenteli
apulaisena helpottamassa tietäjän työtaakkaa. Usein tytöt olivat siinä
ahkerampia.
Sen sijaan seksi tärkeän suvun tyttären
kanssa ei ollut hyväksyttävää. Peuhaaminen nuorten tyttöjen kanssa Aldonin
olisi pitänyt hoitaa muualla. Paikkoja oli, eikä niihin ollut pitkä matka. Meritietäjä
ei ollut huolestunut kiinni jäämisestä Renatan kanssa. Tyttö ei kertoisi, koska
vaihtoi itsensä haluamaansa. Tai ainakin luuli niin. Ragghu taas…Aldon käkätti
itsekseen. Klaanipäällikkö oli hänen vallassaan.
Aldon oli lahjonut Ragghun henkilökohtaisen
palvelijan, Sandorin, ja tiesi riittävästi päällikön touhuista. Palvelija oli
pitänyt tarkkaa kirjaa Ragghun metsästysretkistä. Eläinten saalistus oli
kaukana niiden todellisesta tarkoituksesta.
Ragghu yleensä hajotti retkueensa
päästäkseen muka rauhassa valitsemaan saaliinsa. Mukaansa hän kelpuutti vain
Sandorin. Todellinen päämäärä oli salainen metsämökki, jonne Sandor oli vienyt
pojat valmiiksi. Tieto oli saanut Aldonin melkein kuolaamaan. Klaanipäällikkö
ei voisi tappaa häntä tai kaikki tulisi julki. Siitä Aldon oli huolehtinut
luotettujensa kanssa. Ragghu rikkoi marauderen suurinta tabua. Hän oli homo.
Jos se paljastuisi, pelätty päällikkö kivitettäisiin torilla kuoliaaksi.
Sandor oli kiusaantunut klaanipäällikkönsä
tekemisistä. Hän ei itse tuntenut vetoa omaan sukupuoleensa, mutta joutui
osallistumaan Ragghun…juhliin. Viimeisin kerta oli ollut pahin. Tender Viga oli
vaikuttanut mukavalta pojalta, ennen kuin Sandor oli huumannut ja valmistellut
hänet.
Renatan käsi alkoi väsyä. Ukko ei taaskaan
saanut kaluaan kovaksi. Renata epäili Aldonin pidättelevän itseään tahallaan.
Näin äijä kuvitteli saavansa palvelua loputtomiin. Ukko saattoi myös olla liian
vanha ja kaikki vaiva oli ollut turhaa. Yllättäen elin koveni. Renata nousi
ukon päälle työntäen sen sisäänsä.
Rasvattuna kalu ei sattunut. Pian se ei
tuntunut lainkaan. Ukko korahti. Renata työnsi kaksi sormea sisäänsä ja näytti
ne meritietäjälle. Siementä ja verta. Se oli siinä. Renata nyhjäsi itsestään
ylpeän ukon kyljessä pakollisen hetken ja häipyi. Tehtävää oli vielä paljon.
Kaikki Renatan ystävättäret olivat jo
menettäneet neitsyytensä. Itse oppityttö oli tyytynyt käyttämään nuorten
miesten kanssa suutaan ja käsiään. Oli ollut tärkeää saada Aldon uskomaan
olleensa ensimmäinen. Naurettava miehinen ylpeys pitäisi huolen lopusta. Enää
täytyi varmistaa hedelmöitys.
Renata lunasti aiemmat lupauksensa kolmen
nuoren miehen kanssa vielä samana yönä. Seuraavana yönä Renata jatkoi Aldonin
kanssa aiempaa keskusteluaan. Sinällään hyvin oivaltavaksi osoittautunut nuori
oppityttö ei suostunut ymmärtämään, miksei nainen voisi olla meritietäjä.
Melkein vuodenkierto kului. Renata pyyhki
taas kerran Aldonin kalun puhtaaksi. Sen jälkeen hän pesi kätensä. Liikkuminen
oli hankalaa. Hän oli viimeisillään ja lähtö luodolle oli lähellä. Oppitytön
vointi tai jaksaminen ei ukkoa kiinnostanut.
Renata oli saanut äijän uskomaan isyyteensä.
Tulevalle äidille siittäjällä ei ollut merkitystä, mutta ajatus sai Aldonin
rehvakkaaksi. Sillä varjolla Renata oli saanut meritietäjäkoulutuksensa alkuun.
Hänestä oli tullut vakavasti otettava tietäjäkokelas. Ei enää pelkkä apulaisena
hääräävä oppityttö. Renatalla ei ollut siementäjästään mitään käsitystä.
Vaihtoehtoja oli ainakin parikymmentä. Asialla ei ollut mitään väliä.
Raskauden varjolla Renata onnistui
kieltäytymään ylenpalttisesta viinin kittaamisesta. Sen sijaan hän juotti
Aldonia niin paljon kuin mahdollista. Humaltunut meritietäjä oli täysin
oppityttönsä johdateltavissa. Renata oppi paljon marauderestä. Hän tajusi, että
pääsy eteenpäin voisi osoittautua naiselle mahdottomaksi ilman vahvaa tukijaa.
Ragghun homous oli yllätys. Salaisuus voisi
olla hyödyllinen. Hän painoi nimen Tender Viga mieleensä. Poika voisi
tarvittaessa todistaa väitteen. Olkoonkin, että sen tehdessään tulisi
kidutetuksi kuoliaaksi.
Soutajat kiskoivat venettä kohti luotoa.
Palvelijoiden välinen vedonlyöntisuhde oli tasan. Kaksi puolesta, kaksi
vastaan. Elävä vai kuollut. Sää ei ollut myrskyisä, vaikka tihkusade laskeutui
tummina roikkuvista pilvistä. Renatan hahmo näkyi kauas. Hän oli käpertynyt
istuvaan asentoon viitta ympärillään. Nainen oli sen alla alasti. Vaatteet
olivat verisenä myttynä hänen allaan.
Soutajat pelästyivät. Renatan ilme oli
erilainen kuin muilla luotosynnyttäjillä oli ollut. Hän ei ollut helpottunut,
eikä iloinen. Renata oli täysin ilmeetön. Ainoastaan hänen silmänsä kertoivat
poikkeuksellisesta päättäväisyydestä ja tahdonvoimasta. Äiti suojasi sylissään
poikavauvaa. Se alkoi huutaa, kun pääsoutaja otti viitan ja tarjosi tilalle
kuivia vaatteita. Renata nappasi luodolta mukaansa napanuoraveitsensä.
”Et taida tarvita tuota enää.”, huomautti
soutaja.
”Päinvastoin.”
Soutaja pelästyi Renatan ääntä. Se oli
täysin tyyni ja vailla minkäänlaista sävyä. Kukaan ei puhunut mitään
paluumatkalla. Renata oli nuori ja terve. Hän toipui nopeasti. Kamppailu oli
silti vasta alkamassa. Renatasta tuntui, että synnytys oli ollut helppoa
verrattuna siihen, mitä hänen olisi tehtävä seuraavaksi.
Renata seisoi arkkitietäjä Kyrilin oven
takana odottamassa palvelijan kutsua. Pelko tunkeutui ihosta läpi. Hän vakautti
tahdonvoimallaan käsiensä vapinan.
Odotus oli kestänyt jo liian kauan. Tai siltä ainakin tuntui. Hän
tukahdutti pelon, mutta se heräsi aina uudelleen.
Kukaan ei tiennyt Kyrilistä mitään, mutta
arkkitietäjä vaikutti tietävän kaikista kaiken. Hänen sanottiin pitävän jopa
tiedustelu-upseereita marionetteinaan. Oli ollut ihmisiä, jotka väittivät Kyrilille
vastaan. He katosivat. Kyril oli ollut arkkitietäjänä niin kauan kuin Renata
muisti. Kauemmin kuin kukaan muisti. Kyril nimitti meritietäjät. Hän oli
Razanin oikea käsi. Edes hallitsija ei kyseenalaistanut arkkitietäjänsä
mielipiteitä.
Renata ei tiennyt, miksi hänet oli kutsuttu.
Hän toivoi parasta, mutta pelkäsi pahinta. Nainen meritietäjänä. Olisi pitänyt
arvata, että Kyril puuttuisi asiaan. Renata oli päättänyt unohtaa kaikki
naiselliset keinot. Ne vain loukkaisivat Kyrilin älyä. Jos arkkitietäjä
haluaisi jotain, hän ottaisi sen. Renata ei aikonut valehdella. Hän ei myöskään
kiertelisi tai kaunistelisi totuutta. Ainoa keino olisi jättäytyä arkkitietäjän
armoille. Syteen tai saveen.
Palvelija avasi oven päästäen Renatan
sisään. Vieras ei uskaltanut katsella ympärilleen. Hän ehti nähdä vain
vilauksen pelätystä arkkitietäjästä. Renata heittäytyi mahtavan isäntänsä
jalkoihin lattiaa suudellen. Hän ei yrittänytkään liikkua. Tietäjä ynähti
tyytyväisenä.
”Nouse polvillesi.”
Renata kohottautui polviensa varaan, mutta
piti päänsä nöyrästi kumarassa. Hän näki vain Kyrilin koristekuvioidut
nahkasaappaat. Ne täydensivät kuvaa, joka oli hetkeksi ehtinyt piirtyä hänen
silmiinsä. Kyril oli pukeutunut arvokkaaseen mustavalkoiseen kaapuun, jonka
mustia osia koristivat punaiset Valeren rubiinit. Hänellä oli tuuheat ja
kiharat hiukset, jotka ylettyivät olkapäille asti. Ne olivat täynnä harmaita
raitoja. Ankarissa kasvoissa ei ollut partaa, vaikka se olisi niihin sopinut.
”Pitäisikö minun nimittää nainen meritietäjäksi?”
”Toivon niin. Tekisin kaikkeni.”
”Sitä en epäile. Hyväksyvätkö muut?”
”Se ei selviä kuin kokeilemalla.”
Kyril oli pitkään hiljaa. Nyt Renata vasta
pelkäsi.
”Mitä ajattelit tehdä luotoveitselläsi?”
Se oli yllätys. Renata panikoi. Kyril tiesi.
Tietenkin. Tämä olisi loppu. Renata oli pitkään hiljaa. Kun hän puhui, ääni oli
luja ja päättäväinen, jopa uhmakas.
”Tiedät sen.”
Hiljaisuus oli loputon. Renatasta tuntui
kestävän päiviä ennen kuin Kyril puhui. Äänen sävyä oli mahdoton tulkita. Se
oli kummallisen neutraali. Ei vihaa, ei halveksuntaa, mutta ei myöskään
rohkaisua tai muuta kannustusta.
”Olkoon näin. Nimeän sinut klaanisi
meritietäjäksi. Koulutan sinut itse loppuun. Tee, mitä sinun täytyy.”
Renata kuuli askelista Kyrilin lähtevän ja
nosti päänsä. Hän alkoi vapista romahtaen takaisin lattialle makaamaan. Renata
oli runkannut ja imenyt kymmeniä kaluja. Hän oli raiskaukset välttääkseen
purrut ja kussut alleen. Kaikki vain suojellakseen neitsyyttään, josta ei ollut
edes välittänyt.
Nuori nainen oli ryhtynyt irstaan vanhan
miehen huoraksi. Hän oli synnyttänyt yksin esikoisensa sateiselle luodolle
lämmittäen lasta vain omalla lihallaan. Hän oli tuskan läpi ihmetellyt eläisikö
aamuun asti. Nyt, ensimmäistä kertaa
elämässään, Renata Zen itki.
Seuraavana päivänä Renata meni tapaamaan
Aldonia. Meritietäjä ei paljoa kysellyt, miten lapsi voi. Hänelle riitti
kuvitelma omasta siittämiskyvystään. Aldon kaatoi itselleen pikarillisen Freyan
punaista. Vanhojen miesten oli hyväksyttävää juoda viiniä. Liian moni oli
kuollut käsistä lähteneeseen lekan kittaamiseen.
Aldon riisui housunsa ja antoi merkin
aloittaa. Renata kumartui miehen eteen työntäen käden vaatteidensa sekaan.
Siellä oli luotoveitsi. Isku osui alavatsaan. Ukon piti kuolla, mutta ei liian
nopeasti. Aldon putosi polvilleen tajuamatta, mitä oli tapahtumassa. Veri tulvi
lattialle.
Renata tukki kouristelevan tietäjän suun
rievulla. Hän puhkaisi ukon silmät. Renata otti vielä melkein täyden
viinipikarin ja katseli, kun Aldon vuoti kuoliaaksi. Samalla hän hyräili. Sävel
muuttui hiljaiseksi lauluksi Renatan ottaessa ompelutarvikkeensa ja tehdessä
sen, mitä hänen täytyi tehdä.
Ilta oli valoisa. Auringon lasku oli kaunis.
Se osui Kidesiltaan heijastuen silmiä häikäiseväksi valoloistoksi. Koko hovi
oli paikalla. Itse Razan päästi Aldonin tuhkat lentämään mereltä puhaltavan
länsituulen mukana kauas pois. Sanoja ei tarvittu. Monet marauderen
seremonioista olivat koruttomia. Näin komeasti lähtivät vain meritietäjät ja
klaanipäälliköt.
Renata käveli jo klaanipäällikkö Ragghu Zain
perässä, kuten kunnon meritietäjän kuului. Nimitys oli julkistettu heti Aldonin
traagisen kuoleman jälkeen.
Aldon oli kuollut yllättävässä tulipalossa.
Ilmeisesti vanhus oli kaatanut kynttilän sänkyynsä. Ruumis oli ollut jo ennen
tuhkaamistaan pahoin palanut. Itse Kyril oli kantanut huolta meritietäjän
menetyksestä. Hänen henkilökohtaiset palvelijansa olivat auttaneet
siivoustöissä. Oppityttönä ollut Renata Zen oli ollut silminnähden järkyttynyt
mestarinsa kohtalosta ja vetäytynyt omaan rauhaansa.
Ragghu järjesti polttohautauksen jälkeen
muistotilaisuuden Zai suvun kaupunkipalatsissa. Hovi oli jo vetäytynyt.
Näyttäytyminen itse tilaisuudessa oli riittävä ele. Yksi puheenaihe oli ylitse
muiden. Nainen meritietäjänä.
Aldonin oppitytöt oli kyllä tiedetty. Kukaan
ei ollut kuvitellut, että Renatasta tulisi oikea tietäjä. Renata säilytti tyyneytensä,
vaikka tunsi kaikkien tuijottavan itseään. Pelottavan Kyrilin ympärillä oli
tyhjä tila. Hänen läsnäoloaan ihmeteltiin. Muistopuheiden jälkeen Kyril pyysi
puheenvuoron. Sekin oli epätavallista.
”Hyvät marauderen miehet ja maiset! Ymmärrän
hämmennyksenne. Nainen ei ole ennen ollut meritietäjänä. On tullut aika
muuttua. Soturin rohkeutta tai tietäjän viisautta ei ratkaise, mitä tällä on
jalkojen välissä. Enemmän ratkaisee, mitä tällä on korvien välissä. Naiset
häviävät voimassa sotureille, joten miehet taistelevat paremmin. Viisaudessa
vaaka on tasan. Renata on synnyttänyt luodolle. Hän on läpäissyt kokeen ja
noudattanut tapojamme. Hän ei ole vähäisempi, vaikka on nainen. Minä olen itse
koetellut hänen viisauttaan ja sen hyväksi havainnut. Minä koulutan hänet
loppuun. Älkää vähätelkö Renata Zeniä naiseuden tähden. Antakaa hänelle
tilaisuus todistaa arvonsa. Sen hän tekee.”
Se oli siinä. Kukaan ei muistanut
arkkitietäjän ottaneen ikinä ennen näin selkeästi kantaa mihinkään. Kukaan ei
muistanut Kyrilin aiemmin edes puhuneen yhtä pitkään. Kukaan ei tulisi
kampittamaan Renataa naiseuden takia.
Uusi meritietäjä itse tunsi helpotusta,
mutta myös vastuun painavan harteitaan. Hän vilkuili kulmiensa alta Ragghua.
Klaanipäällikölle ei ollut jäänyt sanansijaa uuden tietäjän valinnassa. Renata
ei ollut varma, oliko se hyvä asia. Tosin sillä ei ollut merkitystä. Renata oli
pelastanut ennen paloa Sandorin Ragghu-muistiinpanot ja hän tiesi Tender Vigan
nimen. Enää hänelle ei kukkoiltaisi.
Renatan ei tarvinnut paljoa pohtia uutta
tehtäväänsä suhteessa klaanipäällikköön. Ragghulla oli kiire Romanin kanssa.
Vammavauvan puhkeaminen kukkaan hämmensi kaikkia. Renata oli katsellut, kuinka
kävelykyvytöntä pikkupoikaa työnnettiin kottikärryillä ympäriinsä, eikä osannut
päättää itkeäkö vai nauraako.
Renata oli tyytyväinen, että hänen oma
poikansa oli terve. Ponteva tenava sai nimekseen Thanos. Renata huomasi omaksi
yllätyksekseen pitävän poikansa kanssa leikkimisestä. Hän mietti usein Geb
Mandaa. Renata voisi yhdistää voimansa kyvykkään nuoren miehen kanssa, jos
miehuuden saavuttanut poika vielä palaisi. Dyeriä hän piti typeränä öykkärinä.
Seuraavaksi Renatan ja Thanosin elämää
järkytti Trans. Näky Romanista vauvavaljaissa oli epätodellinen. Renata ei
voinut olla nauramatta ääneen. Hilpeys loppui puutarhurien kohtaloon. Siitä
lähtien Renata varoi edes hymyilemästä, kun Transroman tuli vastaan.
Meritietäjä tajusi, että vammautuneessa pojassa piili paljon enemmän voimaa
kuin päälle näkyi. Varovaisuus olisi viisautta.
Kauan ennen Dyer Morgarin ja Geb Mandan
paluuta oli yleisessä tiedossa, mitä Ragghu oli luvannut parivaljakolle tehdä,
jos heillä ei olisi Arexia mukanaan. Uutinen kaksikon saapumisesta tuotiin
nopeasti meritietäjälle. Ilman vauvaa ilmaantunut kaksikko vietäisiin Ragghun
eteen tuomiolle. Renata piti selvänä, että hänet kutsuttaisiin meritietäjänä
mukaan.
Kävi päinvastoin. Ragghu otti kaksikon
vastaan vain Transroman seuranaan. Hän aikoi siis oikeasti tappaa toisen.
Renata hermostui. Sen täytyy olla Geb. Dyer oli liian suosittu. Valkoisen
pyytäminen oli tehnyt nuoresta miehestä jo kansansankarin.
Sinä yönä Renata ei saanut nukutuksi.
Meritietäjä pureskeli kynsiään ja joi aivan liikaa Freyan punaista. Renata oli
varma, että yö muuttaisi peruuttamattomasti hänen elämänsä. Äiti kääntyi
katsomaan nukkuvaa poikaansa ja kuiskasi.
”Meidän elämämme.”