LUKU 2

ENNEN ROMAN

2 Koiran kaima

   Roman tiedosti itsensä jo kohdussa. Hän tajusi olevansa jokin. Hän ymmärsi olemassaolonsa, vaikka ei ollut vielä valmis. Roman tutki itseään ja ympäristöään. Hän hahmotti olevansa vasta muotoutumassa. Sikiö ymmärsi, että ympäristö oli väliaikainen. Hän jättäisi sen, kun olisi valmis. Ympäristö oli turvallinen. Se tarjosi lämpöä, suojaa ja ravintoa. Roman tiesi, että näin oli hyvä.

   Sikiö alkoi pohtia, mitä seuraavaksi. Hän kurotti mielellään ulospäin. Pois turvasta. Siellä oli epäilyttävää. Roman ymmärsi olevansa sekä henkeä että lihaa. Henki kasvoi vauhdilla, liha ei tarpeeksi. Sikiö tajusi olevansa viallinen. Tasapaino puuttui. Roman yritti kasvattaa lihaansa. Se ei onnistunut. Hän keskittyi henkeensä. Se onnistui. Henki kasvoi. Roman alkoi aistia ulkomaailmaa paremmin.

   Hän aisti olentoja ulkopuolella. Nekin olivat henkeä ja lihaa, mutta eri tavalla. Suhde oli erilainen. Niiden liha oli vahva. Paljon vahvempi kuin Romanin. Se saattoi olla vaarallista. Silti niiden henki oli heikko. Paljon heikompi. Se oli kummallista.

   Roman oli erilainen. Mitä siitä piti päätellä? Hän ei tiennyt. Asiaa pitäisi pohtia, eikä aikaa ollut loputtomiin. Roman aisti kantajansa. Se oli yhdentekevä. Väliaikainen sijoituspaikka.

   Roman tutki olentoja ulkopuolella. Hän kykeni ulottumaan niihin henkensä voimalla, jos ne olivat lähellä. Roman ihmetteli olentojen henkiä. Ne olivat ristiriitaisia. Ne eivät olleet suoraviivaisia ja loogisia niin kuin Romanilla.

   Ne olivat selvästi…mitä? Roman oivalsi. Ne olivat vähäisempiä. Roman oli hengessä ylivertainen, mutta lihassa…? Ei vain heikompi, vaan surkea. Ulkopuolella sikiö lakkaisi olemasta. Hänet…lopetettaisiin.

    Roman löysi olentojen hengistä mustia aukkoja. Ne olivat tuttuja. Ne olivat kuin Romanin henki. Mustien aukkojen takia Roman tuhottaisiin. Hän tajusi ristiriidan. Sama, mutta eri. Olisi mietittävä ratkaisu. Hänen pitäisi voimistua. Lihan pitäisi kasvaa. Henki kasvaisi itsestään. Se teki jo sitä.

   Vauhti ei ollut riittävä. Sikiön pitäisi liittoutua, mutta ei ollut toista Romania, jonka kanssa yhdistää voimansa. Sikiön pitäisi pärjätä yksin. Kun aika tuli, Romanin suunnitelma oli valmis.

   Hän aisti muutoksen. Nykyinen tila jäisi taakse. Edessä olisi uusi paikka. Roman oli rauhallinen. Hän oli valmis syntymään.  Hänen onnekseen ajoitus oli täydellinen.

   Vladek Heikko sai liikanimensä hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Kukaan ei silti uskaltanut kertoa sitä hänelle. Vladekille synnytettiin kaksi poikaa eri äideistä. Molemmat olivat vammaisia. Eivät paljoa, mutta selvästi. Vladekin olisi pitänyt heittää heidät Kidesillalta mereen väkijoukon katsellessa. Se oli marauderen soturikunnia. Ei heikkoja.

   Vladek ei tehnyt sitä. Vladek oli heikko. Hallitsija ei silti pelastanut poikiaan. Hän vain lykkäsi heidän kohtaloaan. Tietämättään hän muutti historiaa. Hän pelasti Romanin hengen.

   Roman syntyi hiljaisuuden vallitessa. Marauderen naisille oli kunnia-asia synnyttää ääneti. Synnyttäessään he purivat nahalla päällystettyä hain luuta. Se oli tapa.

   Vauvan pää oli liian iso ja jalat surkastuneet. Romankaan ei huutanut. Se ei ollut normaalia. Vauva oli silti elossa. Elämä tuikki sen silmissä. Se ei vain pitänyt itsestään meteliä. Roman olisi kuulunut viedä sillalle. Niin ei uskallettu tehdä. Se olisi voitu tulkita väärin Vladekin takia. Roman sai elää.

   Kukaan ei tosissaan välittänyt Romanista. Vauva unohdettiin usein keittiön nurkkaan kuin likasanko. Zai-klaanin naapurustossa liikkui nuori Roman niminen kulkukoira. Se oli yritetty tappaa monta kertaa, mutta katukoiran vaistoilla se oli selviytynyt. Sekarotuisen piskin takajalat olivat vahingoittuneet lyöntien jäljiltä. Liikkuessaan se laahasi niitä omituisesti.

   Kerran se onnistui livahtamaan ruoanjätteitä jahdatessaan Zai-palatsin isoon keittiötupaan. Ruokaorjat eivät huomanneet koiraa heti jatkuvassa vilskeessä. Saatuaan mahansa täyteen se nosti jalkaansa kusien nurkkaan unohtuneen mytyn päälle.

   Vauvaroman kastui lämpimästä suihkusta, mutta ei inahtanutkaan. Yksi orjista huomasi lorotuksen ja räjähti nauruun. Muiden työ keskeytyi hilpeyden levitessä. Juuri silloin klaanipäällikkö Ragghu Zai astui sisään. Nauru loppui kuin veitsellä leikaten.

   Ragghun vierailu oli harvinainen, mutta ei tavaton. Hän oli tullut valittamaan mielestään pilalle poltetusta hirvenlihasta. Yleisen riemun syy tuli ensimmäisellä vilkaisulla selväksi. Rampa rakki kusi ramman vauvan päälle. Se oli Ragghulle paha paikka. Hänen pojalleen naurettiin.

   Toisaalta mytty olisi pitänyt heittää saman tien synnytyksen jälkeen mereen. Ragghu oli osoittanut heikkoutta. Olkoonkin, että myös moni muu nöyristeli Vladekia. Näin ei voisi jatkua. Hän päätti olla rempseä.

   ”Toinen rampa. Tehdään kakarastakin Roman. Sikiö on kastettu. Tappakaa rakki.”

   Ragghun oli tarkoitus nauraa rehvakkaasti, mutta yritys jäi puolitiehen. Hän ei ymmärtänyt, miksi oli niin hellämielinen. Vaimon synnyttämä otus muistuttaisi vain puuttuvasta luonteen lujuudesta. Voisihan se kadota, jos sitä ei voinut julkisesti tappaa. Hän tajusi unohtaneensa, miksi oli tullut.

   ”Turvat tukkoon! Tehkää työnne tai ruoskitutan kaikki.”

   Romanin kehto sijoitettiin keittiöön. Imettäjä kävi ruokkimassa vauvaa, mutta ei vaivautunut tarjoamaan hellyyttä. Roman ei huutanut silloinkaan, kun imettäjä unohti hänet. Itseasiassa hän ei huutanut milloinkaan. Roman vain tuijotti mustine silmineen.

   Äiti yritti parhaansa mukaan unohtaa koko surkimuksen. Hän oli jo uudestaan raskaana. Isä oli luultavasti yksi Zai-suvun alipäälliköistä. Ainakin äiti toivoi niin. Tärkeintä olisi silti terve vauva. Mieluummin tietysti poikavauva.

   Roman oppi ryömimään. Hän veti itseään käsillään eteenpäin. Ison pään lisäksi vauvalle kehittyi jo pienenä epäluonnollisen vahvat käsivarret. Jalat surkastuivat entisestään muuhun kehoon verrattuna.

   Romanin ryömintä oli usein yleisen pilkan kohde. Häntä verrattiin rapuun ja erilaisiin koppakuoriaisiin. Moni olisi halunnut tallata hänet liiskaksi, mutta ei uskaltanut.

   Roman oli nälissään. Hän ei uskaltanut vieläkään päästää ääntäkään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Imettäjä tulisi ennen pitkää. Täytyi vain olla kärsivällinen ja hiljaa. Vauvasänky nurkassa oli hyvä paikka. Se salli tutustua näihin uusiin olentoihin, jotka muistuttivat Romania. Ne olivat silti ei-Roman ja siksi vaarallisia.

   Roman oli kiinnostunut muiden henkien mustista aukoista. Ne sopivat täydellisesti hänen suunnitelmaansa. Roman yritti tavoittaa niitä omalla hengellään. Side oli heikko, mutta se toimi. Roman oppi. Hän oppi lyhyessä ajassa paljon.

   Vauvaroman aisti olevansa vaarassa. Hän ei ollut muiden silmissä … riittävä? Jalat! Romanin pitäisi saada lihansa täyteen, niin hän ei olisi enää vaarassa. Hän yritti kasvattaa taas jalkojaan. Se ei onnistunut. Vauva päätti pysyä hiljaa.

   Roman kasvatti henkeään. Se onnistui yhä. Hänestä tuli päivä päivältä vahvempi. Siteen luominen muihin onnistui entistä helpommin. Roman jo suorastaan piehtaroi tiedossa. Se oli helppoa. Kaikki tuki Romanin suunnitelmaa. Muut olivat kuin luotuja hänen materiaalikseen. Muovaaminen ei sitten ollutkaan enää helppoa. Roman yritti, mutta side ei siinä asiassa toiminut noin vain.

   Roman istutti imettäjään impulssin ruokkia. Tämä tuli, kun Roman niin halusi. Jos naisella oli nälkä, hän meni ensin itse syömään ja tuli vasta sen jälkeen. Jos imettäjää ei huvittanut, hän tiedosti impulssin, mutta ei välttämättä tullut. Roman käsitti kykynsä olevan tekojen osalta rajallinen. Vauva oli yhä vaarassa, joten päätti pysyä hiljaa.

   Roman tiedosti muiden väliset erot. Hän oli keittiössä. Täällä olevat oliot eivät olleet tärkeitä. Ne olivat vähäisiä, jopa yhdentekeviä. Paitsi imettäjä. Tärkeä oli mies, joka oli käynyt. Nimen antaja…isä?  Silläkin oli nimi. Ragghu Zai.

   Se oli kaikkein vaarallisin. Roman keskittyi Ragghuun. Hän kurotti kaikin voimin Ragghun henkeen aina, kun se oli mahdollista. Hän istutti sinne epäilyn. Romanin tappaminen ei olisi hyvä asia.

   Liekki kyti. Aluksi hyvin pienenä, mutta silti onneksi riittävästi. Roman pysyi olemassa. Hän puhalsi liekkiin henkeään Ragghun ilmestyessä. Jos Ragghu oli pitkään poissa, liekki oli lähes sammunut.

   Myös Romanin liha liikkui päivä päivältä enemmän. Hän veti itseään käsillään eteenpäin päästen uusiin paikkoihin. Kädet vahvistuivat, mutta jalat eivät. Vauva tajusi, että ei koskaan pystyisi liikkumaan niin kuin muut.

   Romanin täytyi keksiä jotain muuta. Hän oppi hahmottamaan ympäristönsä sekä nimeämään ihmiset ja asiat. Se oli helppoa. Ragghun liekin ylläpitoon meni silti liikaa voimavaroja. Romanin henki vahvistui päivä päivältä, mutta tapahtuiko se riittävän nopeasti?

   Hänen veljensä syntyi. Arex oli jo vauvana huomion keskipiste ja äitinsä ylpeys. Arexista veikattiin Zai-suvun uutta päämiestä. Aikanaan hän saattaisi edetä jopa klaanipäälliköksi. Vain taivas olisi rajana. Nurkkaan ryöminyt Roman seurasi veljensä palvontaa mieli mustana. Ryömivään lapseen kiinnitti huomiota vain yksi ihminen. Romanin epäonneksi se oli Inex Theia.

   Tyttö asui sisäpihan toisella puolella. Inex oli monen mielestä hurmaava lapsi. Tyttö näytti vaaleine kiharoineen ja söpöine kasvoineen muinaisaikojen tarujen enkeliltä. Inex oppi jo pienenä saamaan haluamansa hymyilemällä viattomasti ja näyttämällä söpöltä.

   Hän oli kuin raaputusta kerjäävä kissanpentu. Tyttö harjaantui eleillään ja ilmeellään saamaan myös tahtonsa läpi. Inex oli sikälikin kuin kissa, että tunsi huomiota herättävää kiinnostusta pihapiirin pieniä jyrsijöitä kohtaan.

   Inex kuului Rei-sukuun ja oli siten osa Klaania. Zai-suku oli miehittänyt parhaat paikat sisäpihaa ympäröivistä kaupunkipalatseista. Rei-suku ei jäänyt paljoa jälkeen. Klaani oli silti tärkein. Ragghu Zai oli klaanipäällikkö sekä Romanin ja Arexin isä. Ainakin näennäisesti.

   Kaikki tiesivät, että marauderen naiset ottivat riskejä. Pettämisen paljastuminen olisi tosin tiennyt pään menettämistä, mutta kuka nyt jäisi kiinni.

   Inex Theia päätti jo lapsena, mikä hänen kohtalonsa maraudere-naisena olisi. Kun muut tytöt haaveilivat olevansa rakastettuja prinsessoja, Inex halusi olla pelätty hallitsija. Hän janosi valtaa, ei rakkautta.

   Jos meriviikinkien nainen halusi edetä elämässään rahvasta pidemmälle, piti hänen olla parempi kuin mies. Korkeaan asemaan ylenneitä naisia ei ollut paljoa, mutta he olivat sitäkin pelottavampia. Usein päälliköt arastelivat eniten puolisojaan.

   Inex Theia oli vielä lapsi, mutta päättänyt olla voittaja. Luonteensa karaisemisen hän oli aloittanut eläimillä. Inex rääkkäsi kuoliaaksi pihapiirin pienet nisäkkäät. Välillä hän sai hiiren tekemään kuolemaa auringonnoususta laskuun.

   Hiirten loputtua tyttö siirtyi kissanpentuihin. Tultuaan muutaman kerran raavituksi pahanpäiväisesti Inex päätti vaihtaa taktiikkaa. Tarkoitus oli alistaa, ei taistella.

   Helpot vastustajat olivat parempia. Inex siirtyi tuleen ja koiranpentuihin. Se oli palkitsevaa.  Tytöllä ei ollut kärsivällisyyttä. Hän halusi päästä kokeilemaan ihmisillä. Pihan toisella puolella olisi lapsi, joka ei pitänyt ikinä minkäänlaista meteliä. Parantajien mukaan lapsen äänijänteet olivat tuhoutuneet.

   Tämä lapsi ei myöskään juoksisi pakoon surkastuneilla jaloillaan. Kantelemistakaan ei tarvitsisi pelätä. Tyttö alkoi käydä useammin kylässä tarjoutuen Arexin lapsenvahdiksi.

   Tosiasiassa Inex oli kääntänyt katseensa Roman Zaihin. Tyttö tarkkaili. Roman ryömi käsivoimillaan nurkastaan kohti alun perin koirille tarkoitettua makuualustaansa. Hän aisti katseen ja käänsi päänsä tuijottaen tyttöä Arexin kehdon vieressä. Inex hymyili.

   Inex Theia aloitti ihmiskokeensa pistelemällä ryömivää Romania terävällä tikulla reisiin. Roman värähti joka pistolla. Hän yritti pakoon, mutta ei päästänyt ääntäkään. Inex oli tarkkana, että kukaan ei nähnyt. Näytelmä alkoi vakiintua. Aikuisten poissaollessa tyttö kutsuttiin vahtimaan Arexia. Roman yritti ryömiä piiloon. Turhaan.

   Roman kurotti kohti tytön mieltä. Roman pelästyi. Hän ei ollut vielä kertaakaan kokenut niin syvää ja mustaa aukkoa ihmisen hengessä. Roman tajusi olevansa hengenvaarassa. Hän yritti istuttaa Theian mieleen pienen liekin tai edes pikkuriikkisen epäilyn. Romanin satuttaminen oli paha asia. Se ei onnistunut. Tytön musta mieli nieli ja sammutti saman tien kaiken.

   Inex Theia oli suloisen näköinen. Moni piti mielessään tyttöä liian kilttinä marauderen kovaan maailmaan. Aikuisten lähdettyä Inex alkoi usein hyräillä itse keksimäänsä sävelmää päätyen huhuilemaan Romania.

    Arex kiehtoi Romania. He olivat osin samaa lihaa. Se yhdisti. Hän tunkeutui veljensä neitseellisen mieleen muokaten sitä mieleisekseen. Tietyt asiat kannatti hoitaa jo vauvana. Silloin niitä ei voisi enää muuttaa. Arexista voisi tulla hänen liittolaisensa, ehkä veli kelpaisi jopa prinssiksi.

   Suunnitelma vaati apua. Toteutus tarvitsi sisäpiirin. Mitä aiemmin Roman aloittaisi muovaamisen, sitä pidemmälle hän pääsisi. Näillä ei-Roman olennoilla oli tahdonvoima. Sitä ei olisi aina helppo läpäistä. Toisaalta sitä ei joka kerta tarvitsisi murtaa. Muovaaminen riittäisi. Vain halutulla lopputuloksella oli väliä.

   Kohtalokas päivä koitti kesäkuumalla. Klaanipäälliköt olivat lähteneet Luodoille. Oli aikaa järjestää vuosittainen miehuuskoe. Zai-klaanista olivat vuorossa Dyer Morgar ja Geb Manda. Morgar oli jo 15 kesäisenä pelottava soturin alku, jolta odotettiin paljon.

   Vanhempi väki puolestaan ihannoi Geb Mandaa, jota pidettiin orastavana kykynä, mitä tuli taktiikkaan. Hänestä uskottiin kasvavan taitava strategi. Ehkä jopa koko marauderin päästrategi ja hallitsijan ykköskomentaja.

   Ragghu oli ottanut Arexin mukaansa. Ei käynyt päinsä, että hänen silmäteränsä jäisi vain orjien tai naapurin tytön vahdittavaksi. Inexiä ei tarvittu. Eikä tullut kuuloonkaan, että rampaa Romania pitäisi sen kummemmin vahdata. Orjat riittäisivät siihen. Inex oli turhautunut.

   Lopulta hän livahti salaa Romanin luo. Sisäpihan puolelta Zai-palatsi ei ollut turhan tarkasti vartioitu. Orjat eivät ikinä uskaltaisi kannella hänestä, vaikka sattuisivatkin näkemään. Hän oli sentään Rei-sukua. Tyttö oli suunnitellut operaationsa huolella. Hän oli odottanut sitä pitkään.

   Kulkukissa oli puuhäkissä. Se oli surkean näköinen. Inex oli pitänyt eläintä nälässä jo pitkään. Hän oli nauttinut rääkätessään sitä hiilihangolla. Inex ei pitänyt kiirettä. Hän oli odottanut pitkään. Oli aika nauttia. Inex repi vastaan pyristelevältä Romanilta vaatteet pois. Pojan pippeli oli yhtä surkastunut kuin jalat.

   Inex aloitti tökkimällä. Roman ryömi pakoon. Tämä oli tuttua. Selvästi Romankin tiesi tämän kerran olevan erilainen. Inex teki veitsellään pari koeviiltoa reisiin ja arvioi jälkiä. Ne olivat siistimpiä kuin kissan kynnet olisivat jättäneet. Tuskin niitä kuitenkaan kukaan tutkisi.

   Hän oli varma, että edes vanhemmat eivät vaivautuisi hoitamaan poikaa. Ehkä Inex rohkenisi tarjoutua hävittämään hänet. Tytöllä oli rantaluolilla oma salainen paikkansa, johon hän haaveili joskus vievänsä jotain elävää. Roman vauhkoontui. Poika rimpuili ja yritti pakoon, mutta Inex vain nauroi.

   Oli aika. Inex istui selälleen kääntämänsä pojan päälle. Hän tuijotti Romania silmiin. Pojan isot ja mustat silmät olivat pelosta apposen auki. Nyt jäisi jälkiä, mutta ne menisivät kissan syyksi. Inex laatikoineen olisi kaukana, kun orjat tulisivat.

   Roman tuijotti taas isoilla mustilla silmillään. Inex Theia alkoi ärsyyntyä loputtoman vahtaamisen takia. Hän aikoi silti olla Inex Armollinen. Hänhän jättäisi toisen silmän.

  ”Kauaa et enää möllötä. Kohta pimenee. Teen silmämunistasi korvakorut. Kummasta aloitetaan? Oikea vai vasen? Enten, tentten…Oikea!”

   Inex painoi toisella kädellään Romanin otsaa ojentaen toisella veitsensä pojan alaluomea vasten. Juuri kun Inex oli viiltämässä, Roman onnistui saamaan veitsikädestä otteen. Hän sai treenatuilla käsivoimillaan vedettyä tytön toisen etusormen hampaidensa väliin. Roman puri ja riuhtaisi, minkä pystyi. Sormi repeytyi irti. Inex Theia kirkaisi. Tyttö ei viiltänyt, vaan työnsi veitsensä vaistomaisesti pojan silmään.

   Mykäksi luultu poika alkoi myös karjua kivusta. Verta oli joka puolella. Sitä pulppusi Romanin puhkaistusta silmästä. Sitä suihkusi ympäriinsä Inexin sormentyngästä. Molemmat kirkuivat henkensä hädässä.

   Zerkon Ren ja Zoran Greb olivat hengästyneitä. He olivat odottaneet varjoisaa iltaa ja otelleet sisäpihan harjoituskentällä. Pojat olivat hiestä läpimärkiä. Heidät oli jätetty kotimiehiksi. Muut olivat Luodoilla. He olivat istahtaneet vetämään henkeä, kun kirkaisut alkoivat kuulua.

   Zerkon ja Zoran törmäsivät oviaukossa toisiinsa. Molemmat jämähtivät suu auki tuijottamaan veristä näkyä. Metelin kuulleet orjat eivät myöhästyneet kaksikosta paljoakaan. Tuskansa läpi Inex tajusi, että enää hän ei pystyisi selittämään itseään kuiville. Naapurien saapuessa parantajia oltiin jo hakemassa.

   Zoran Greb piti Inexistä kiinni, kun parantaja sulki verenvuodon hehkuvalla raudalla. Inexin hampaat pureutuivat syvälle suukapulaan. Sammalhaude liotettiin uutteessa ja aseteltiin varovasti Romanin silmän päälle. Poika nostettiin Arexin pinnasänkyyn nukkumaan.

   Olosuhteisiin nähden Roman näytti jopa rauhalliselta. Inexin sormea ei löydetty. Epäilykset kohdistuivat vahvasti Inexin kissaan, joka nuoleskeli tyytyväisen näköisenä ympäri laatikkoaan levinnyttä verta.

   Asiasta ei tarvinnut keskustella. Oli selvää, että vain Ragghu voisi päättää jatkosta. Hän tulisi, kun Dyeristä ja muista olisi tehty miehiä.  Yksin jäätyään Roman kaiveli vaatteitaan. Poika löysi, mitä oli piilottanut. Hän otti Inexin sormen ja työnsi sen sisään yhden tytön kidutustikuista.

   Silmää särki, mutta toinen oli vielä jäljellä. Huonomminkin olisi voinut käydä. Roman imeskeli nautinnollisesti sormitikkariaan tehden päätöksen. Olisi aika astua esiin! Heti Ragghun palattua. Muuten Inex Theia pysyisi ongelmana. Kipu oli kiehtovaa. Liha oli niin kovin heikko. Roman pystyi pakenemaan kipua omaan mieleensä. Se oli vahva.

   Päätös vahvistui. Roman pysyisi hiljaa, kunnes Ragghu tulisi. Kosto kiehtoi. Roman kuvitteli erilaisia tapoja kostaa Inex Theialle. Se sai Romanin hymyilemään.

   Klaanipäällikköä odotellessa Romania lähes hemmoteltiin. Se oli mukavaa. Hän sai likaisen koira-alustansa sijasta nukkua Arexin sängyssä. Hän söi paremmin ja säännöllisesti. Pojalle ommeltiin musta silmälappu. Roman alkoi haaveilla, mitä kaikkea tekisi toteutettuaan suunnitelmansa.

   Romanin silmä alkoi parantua. Ragghua ei kuulunut. Jotain oli tapahtunut. Se ei Romania haitannut. Hän nautti olostaan veljensä pehmeässä sängyssä. Eräänä päivänä palatsin vilske kertoi Ragghun olevan kotiutumassa. Klaanipäällikkö oli jo saapunut Razanin satamaan.

   Ragghun päästyä palatsiin Roman kurotti hänen mieleensä ja pelästyi. Kaikki oli pielessä. Ragghu oli lukinnut mielensä poikansa osalta. Liekki oli sammunut. Sen tilalla olevat mielikuvat saivat Romanin värisemään pelosta. Arex oli kadonnut. Se pahensi asiaa.

   Roman ponnisteli päästäkseen läpi. Se ei onnistunut. Se pehmeästä laskusta. Nyt Ragghu saisi Romanin puheen suoraan kasvoilleen. Sen olisi pakko riittää.

   Klaanin alipäälliköt ja muut keskeiset edustajat olivat kerääntyneet Zai-suvun pääsaliin. Klaanipäällikkö Ragghu Zai istui turkistuolissaan käskykorokkeella. Hän oli saattanut klaaninsa ajan tasalle Luodoilla tapahtuneesta katastrofista.

   Uudet ongelmat oli kerrottu Ragghulle jo satamassa. Hän ei ollut hyvällä tuulella. Inex Theia tuotiin käskykorokkeen eteen. Alaston tyttö värisi pelosta. Hänen ihonsa oli verinaarmuilla. Inex oli ollut vangittuna kylmässä kivisellissä palatsin kellarissa. Sormen tynkää särki siteiden alla. Hänellä oli suukapula.

   ”Saat sukusi takia elää. Muuta et saakaan. Sulkekaa tyttö neitsyttorniin.”

   Tornin pääemäntä yritti varovasti.

   ”Herra! Tytön kierto ei ole vielä kunnolla…”

   ”Pikkuhuora torniin! Ulos se tulee vasta, kun maha on pystyssä.”

   Yksi kysymys jäi ilmaan. Kukaan ei puhunut mitään, mutta kaikki ajattelivat sitä. Entä Roman? Mykkä rampa oli ollut jo paha, mutta nyt otus oli vielä puoliksi sokea! Ragghu oli tehnyt päätöksensä heti satamassa.

   Sillalta heitto ei enää riittäisi. Nyt oli näytettävä kunnolla voimaa. Ragghu ottaisi perinteisen tavan käyttöön, vaikka se oli jo hylätty. Ragghu siveli porsasvarrasta. Hän tunsi taas vahvan epäilyksen valtaavan mielensä. Ragghu pakotti epäröinnin pois. Hän oli päätöksensä tehnyt. Nyt se pitäisi.

   Klaanipäällikkö löysi Romanin Arexin pinnasängystä. Raivo sokaisi. Mato oli hänen oikean poikansa paikalla! Kaapatun pojan! Ragghu repäisi peiton pois. Hän jähmettyi. Poika alkoi puhua! Roman tuijotti häntä jäljellä olevalla mustalla silmällään ja puhui! Sanat olivat hapuilevia, mutta selkeitä.

   ”Hei isä! Toivottavasti huoratyttö sai ansionsa mukaan. Katso, mitä se teki. Isä, ei minua kannata tappaa. Minulla on kykyjä. Voin auttaa sinua.”

   Ensisanat pudottivat Ragghun istumaan. Porsasvarras putosi. Roman iski Ragghun henkeen kuin kissa hiireen. Hän ei tarvinnut kauaa liekin uudelleen sytyttämiseen. Isälle ei tulisi enää mieleen poikansa vahingoittaminen.

   Isän ja esikoisen ensimmäinen keskustelu oli kankea, mutta hedelmällinen. Romanin onnistui vakuuttaa Ragghu omasta hyödyllisyydestään. Se vaati kuitenkin aikaa kasvaa isoksi. Viisaasti Roman jätti mainitsematta, ettei Ragghu ollut siittänyt häntä itseään tai Arexia.

   Roman vähätteli ja ylisti kykyjään. Hän antoi ymmärtää niiden olevan hyödyksi vangittujen vihollisten kuulustelussa. Voimakkaiden persoonien, kuten Ragghun, edessä hän olisi voimaton. Todistaakseen kykynsä Roman paljasti kahden miesorjan haaveilleen sopimattomia äidistään, jolla oli tapana kulkea tahallaan puolialasti ympäriinsä.

   Myöhemmin Ragghu hakkautti tunnustukset orjista ja piti poikansa asiaa toteen näytettynä. Sinällään Ragghu ei ollut mustasukkainen vaimostaan. Tämä oli vain koriste ja synnyttäjä. Omaisuutta kuten karja sisäpihan navetassa.

   Mieskunnia ei silti suvainnut moista. Toinen orja teloitettiin. Toinen oli taitava hieroja. Ragghu tyytyi kuohitsemaan hänet. Hän teki sen itse näyttääkseen voimaa.

   Seuraavaksi Romanin ensimmäinen unelma toteutui. Hän sai kulkuneuvon. Se oli pieni kottikärry, jolla orjat kuljettivat painavia viljasäkkejä. Kärry pehmustettiin Romanin mittoja vastaavaksi. Yksi orjista sai tehtäväkseen työnnellä Romania, minne tämä ikinä halusi.

   Uusi kärrypoika herätti äänetöntä hilpeyttä naapurustossa. Nauraminen ääneen klaanipäällikön pojalle oli vaarallista. Se tehtiin takanapäin. Romanilla oli musta silmälappu. Hymy kareili kapeilla huulilla antaen kummallisen vaikutelman. Toiset pitivät sitä ivallisena, toiset itseriittoisena. Kaikkia se kammoksutti.

   Klaanisukujen kaupunkipalatsien välinen sisäpiha puutarhoineen oli iso jopa Razanin mittapuulla. Siitä huolehti pihamökissään asuva vanha pariskunta. He olivat rahvaaseen kuuluvia palvelijoita. Orjille tehtävä olisi ollut liian itsenäinen. Orjia käskyttävän isännän täytyi olla lähellä.

   Palvelijat olivat olleet ennen vanhaan uskollisia rodjaklaisia. Rodjak Sotaisa oli aikanaan kerännyt myös rahvaan vankan tuen. Vladekia he olivat halveksineet. Nyt puutarhureita uskollisempia razanilaisia oli vaikea löytää.

   Kärrypoika oli heille kuin punainen vaate härälle. Muori ja vaari olivat jo aiemmin sylkeneet maahan kuultuaan Zai-suvun madosta. Nyt otusta oikein kärrättiin ympäriinsä. Ei tuollainen kuulunut ihmisten ilmoille. He eivät voineet purkaa kiukkuaan mihinkään. Asialle ei voinut mitään. Se oli rahvaan osa.

   Roman määräsi usein itsensä kärrättäväksi puutarhureiden mökin eteen. Hän oli kiinnostunut pariskunnasta. Roman vietti usein pitkän tovin heitä tarkkaillen. Se oli vanhuksista äärimmäisen koettelevaa. He kuiskuttelivat usein, mitä haluaisivat madolle tehdä. Se kiihotti heitä. Välillä he palasivat aina nuoruuden kiihkeyteensä saakka.

   Usein he sylkivät Romaniin päin muka ajatuksissaan. Kerran mies oli lähellä käydä tyhjentämässä laskiämpärin kärrypojan päälle. Se olisi tiennyt tuskallista hengenlähtöä. Rahvaan asema suhteessa käskijöihin oli muuttumaton.

   Roman ja Ragghu olivat samaa mieltä. Kärryt eivät olleet paras ratkaisu. Puutarhureiden kaltaisia oli monia. Kukaan ei uskaltanut sanoa avoimesti mitään. Silti halveksunta näkyi. Puutarhurin akka oli jopa alkanut suputtaa inhoaan ääneen vaikkakin salassa. Ei rahvaasta mitään vaaraa ollut, mutta kunnioituksen puute ei ollut vaihtoehto.

   Marauderessä opittiin lapsesta saakka kunnioittamaan voimaa. Sitä ei voisi muuttaa. Romanin täytyisi tavalla tai toisella näyttää vahvuutensa. Romanin täytyisi saada sopiva kumppani. Pojan pitäisi pukea käteensä rautahansikas.

   Uuden palvelijan täytyisi olla voimakas, mutta typerä. Ei silti liian tyhmä. Orja ei kelpaisi. Palvelija pitäisi kouluttaa tehtäväänsä. Se jäisi Romanin itsensä huoleksi. Täydelliset idiootit eivät kelpaisi. Olisi vaikeaa löytää sopivaa voimamiestä. Ehkä pitäisi tyytyä pienempään. Toisaalta maanpiiri oli iso paikka. Sinne mahtuisi paljon. Pelkän marauderenkin koluaminen veisi tuhottomasti aikaa.

   Klaanipäällikkö suostui siihen, että matkaan lähettiin kymmeniä partioita. Sekä saarelle että mantereelle. Ragghu ihmetteli itsekin auliuttaan, mutta tunsi asian tärkeäksi. Ensimmäisten partioiden myötä ongelmat osoittautuivat ennalta-arvatuiksi.

   Razanissa ehdokkaat oli jo heitetty alas Kidesillalta, maaseudulla hukutettu. Seuraavaksi etsijät alkoivat tuoda isoja, mutta silminnähden vammaisia vauvoja. Niitä oli piiloteltu. Yleensä naapurit ilmiantoivat vanhemmat. Partiot teloittivat heidät otettuaan lapset.

   Siitä Ragghu vasta raivostui. Kuvittelivatko nämä idiootit, että tässä kasvatettaisiin vammaisia vauvoja aikuisiksi siltä varalta, että joku kelpaisi? Minkä vauvavaraston älykääpiöt luulivat Zai-suvusta tekevänsä? Uskottavuus oli jo nyt koetuksella. Miten sille kävisi, jos jaloissa pyörisi kymmeniä vammavauvoja örisemässä ja paskantamassa?

   Ragghu kävi itse paiskomassa ehdokkaat Kidesillalta alas. Pitihän nyt olla joku raja. Samalla partioiden kanssa löytyi yhteisymmärrys siitä, mitä oltiin hakemassa. Romankin kärrättiin selventämään asiaa partioiden päälliköille.

   Sen jälkeen asian päälle laskeutui syvä hiljaisuus. Eräänä päivänä huohottava lähetti ryntäsi ratsailta suoraan Zai-suvun palatsiin. Mies vaati tohkeissaan pikaista pääsyä klaanipäällikön puheille.

   ”Herra! Me löysimme sopivan. Sillä on nimi. Se on Trans.”

   Trans syntyi jättikokoisena tappaen samalla äitinsä. Valtava koko yksinkertaisesti repi synnyttäjän rikki.  Koko kylä saapui ihmettelemään lihamöhkälettä, joka örisi kuolleen äitinsä verisessä jalkovälissä.

   Naapuri toi pihaan työntökärryt, jotta möhkäle saataisiin häkkiin odottamaan lampeen upotusta. Transin isä oli sammunut. Hän oli toivoton juoppo, jota vaimo oli vahtinut. Supistusten alettua isä oli saanut tilaisuutensa ja tyhjentänyt piiloleilinsä parilla kulauksella.

   Kyläläiset lähtivät. Mitäpä tuo meno heille kuului? Naiset tyhjensivät saman tien keittiön varastot. Niitähän ei enää tarvittaisi. Isän herättyä ryyppääminen vasta alkoi. Känniseurue intoutui lyömään vetoa siitä, kuinka isoksi Trans kasvaisi.

   Kärryt unohtuivat. Joku yritti ehdottaa möhkäleen nimeksi Transvaalia, mutta ei saanut humalaltaan toista tavua sanottua. Näin Trans sai nimensä ja oikeutensa elää.

   Trans opetettiin jo nuorena metsätöihin. Nuori möhkäle kaatoi puita ja heitteli isoja runkoja kuin ne olisivat onkivapoja. Trans hakkasi halkoja. Siitä hän piti, eikä olisi malttanut lopettaa lainkaan. Kyläläiset ihmettelivät päivästä toiseen kuuluvaa hakkaamista. Se ei loppunut pimeälläkään.

   Kaiken hakkaamisen, heittelemisen ja kantamisen seurauksena Transin lihakset kasvoivat valtaviksi. Niillä järkäle laitettiin perkaamaan kiviset pellot ja repimään kannot irti maasta.

   Isä vuokrasi Transia huvikäyttöön pienellä leilillisellä lekaa. Möhkäle viskoi kiviä toinen toistaan pidemmälle kyläläisten lyödessä vetoa. Kyläneuvosto suunnitteli käyttävänsä Transin palveluita rikollisten rankaisuun. Kun sana levisi, loppui pienikin pahan teko lähiympäristöstä.

   Transin kalu oli valtava. Samanlaisia nähtiin vain hevosilla. Kukaan nainen ei voinut edes leikkimielellä kuvitella ottavansa sitä sisäänsä. Välillä humalaiset seurueet yllyttivät Transin tyydyttämään itsensä. Tarinat runkkaushirviöstä levisivät Razaniin asti saaden etsintäpartiot liikkeelle.

   Trans oli ehtinyt jo lopulliseen mittaansa, kun partio saapui. Ihmismöhkäle oli puolitoista päätä pidempi kuin valtaosa muista miehistä. Trans oli oppinut yksinkertaisia asioita: syömään eteen laitetun ruoan ja tekemään siististi tarpeensa oikeaan paikkaan.

   Hirviö osasi olla myös leikkisä. Se heitti nauraen palloa ja keppiä. Pelottava möhkäle oli yllättäen kiltti. Se hymyili paljon hyväntahtoisesti, eikä halunnut satuttaa ketään. Trans oli kuin jättimäinen koiranpentu.

   Etsijät eivät olleet täysin varmoja siitä, mitä he hakivat. Nähtyään Transin he olivat. Turhia matkoja eri puolille Razanin saarta oli ehditty tehdä jo usean kerran. Mantereen puolella vielä enemmän. Palkkio olisi ruhtinaallinen ja se olisi heidän.

   Transin isä oli tapansa mukaan umpikännissä, eikä ymmärtänyt käyttää tilaisuutta kunnolla hyväkseen. Hän myi poikansa leilillisellä lekaa. Kaupantekijäisryypyt olivat isälle liikaa. Hän sammui. Etsijöiden irvileuat eivät voineet vastustaa kiusausta. He joivat leilin tyhjäksi ja kusivat tilalle. Transin maailmalle lähdön hinnaksi tuli leilillinen kusta.

  Trans sopi Romanille kuin nyrkki silmään. Möhkäleen henki oli Romanille kuin muovailuvaha lapselle. Roman muokkasi Transia miten tahtoi. Möhkäleellä oli omaa tahtoa riittävästi vain perustarpeiden tyydyttämiseen. Loppu jäi Romanille. Transista tuli Romanin jatke samalla tavalla kuin proteesista tulee tuki jalkansa menettäneelle. Se ei korvannut Romanilta puuttuvaa lihaa, mutta ero normaalin ei enää ollut enää yhtä suuri.

   Vauvoja kannetaan usein valjaissa äidin vatsan ja rintojen päällä. Romanille teetettiin omat nahkavaljaat, joissa Trans kantoi isäntäänsä. Erona vauvoihin oli vain, että Roman istui selkä Transiin päin. Hän katsoi hymyineen eteenpäin kuin saalistava petoeläin. Kärryt säästettiin. Roman istui niissä, kun Trans tarvitsi omaa aikaa esimerkiksi tarpeidensa tekemiseen.

   Transromanin ilmestyminen naapurustoon sulki ihmisten suut kertaheitolla. Transromania katseltiin ihmetellen, mutta hilpeys oli kaukana. Ihmiset olivat kauhuissaan. Parin päivän esittelykierrosten jälkeen Roman päätti käydä vieraisilla. Hän suuntasi puutarhuriparin mökille.

   Roman oli aitiopaikallaan tarkkailemassa, kun Trans katkaisi miehen kädet pöydän reunaa vasten. Naisen huuto loppui, kun Transroman repi hänen kielensä irti. Ei ollut syytä olettaa, että puutarhurit enää kuntoutuisivat työhönsä. Heidät heitettiin seuraavana päivänä kadulle. Razanin kaduilla kodittomat eivät eläneet pitkään. Kulkukoirat pitivät siitä huolen. Roman oli tyytyväinen. Hän tunsi vihdoin olevansa kotona.

SEURAAVA LUKU VIIKON KULUTTUA